Tänään saivat oman kaupunginosani asukkaat ja muut kiinnostuneet tustua alueen järjestöihin ja muihin julkisiin tiloihin. Paikat olivat rastitettuja ja niitä oli yhteensä yhdeksän. Kävijöille oli järjestetty kilpailu, jonka ehtona oli kerätä rastimerkintä vähintään neljästä rastipisteestä. Jokainen saattoi valita itselleen mieleisensä käyntikohteen ja paikat olivat avoinna neljän tunnin ajan.

Itse päätimme lähteä mukaan tähän tapahtumaan. Tämä ei ollut ihan uusi tempaus, vaan rastipäivää on vietetty jo muulloinkin, mutta emme itse aiemmin olleet osallistuneet siihen. Pääsimme kierrokselle vasta lähellä kahtatoista, sillä odottelimme "päivähoitoon" kahta lastenlastamme. Ensimmäinen etappimme oli täällä:

Toimintakeskusksessa kävimme katsomassa miten luonnistuu kasvomaalausten teko.

Yksi tytöistä sai kauniin ja suositun Hello Kittykuvan kasvoihinsa.

Pienempi halusi punaisen sydämen poskeensa.

Toinen rastipisteemme oli yläkerrassa. Siellä oli vielä omaa ohjelmaa ja toimintaa, johon piti käydä tutustumassa.

Oikeastaanhan tämä on minulle tuttua toimintaa, sillä täällä olen käynyt aiemmin taideryhmässä ja joskus retkilläkin. Aika ajoin saatan käydä syömässä, edulliseen hintaan. Tänään oli tarjolla ilmaista hernekeittoa, jota söimme toisen tytön kanssa ja pikkuinen tyytyi pelkkään näkkileipään.Paikanpäällä esiteltiin myös alueen vapaaehtoistoimintaa ja vanhustyön keskusliiton toimintaa.

Kolmas rastipisteemme oli työttömien yhdistys, jossa saimme vohvelikahvit ja pikkuisille tarjottiin mehua ja vohveleita. Ostin pari arpaakin ja oikeastaan ne olivat viimeiset arvat, jotka olivat siitä nipusta myynnissä. Voitin molemmilla arvoilla. Sain kassin ja t-paidan. Tullessani tuohon paikkaan, vastaan tuli tutun näköinen nainen ja ajattelin tuntevani sen vaan jostain yhdistyksen toiminnasta, sillä olen joskus kuulunut jonkin aikaa, tuohon porukkaan. Nainen ilmaantui työttömien yhdistyksen tiloihin, tarjoili meille kahvit ja vohvelit. Tuli katsomaan arvan ostoani ja yht'äkkiä hihkaisi, että mitäs Tarjuskalle kuuluu? Mietin tovin, sillä kukaan muu ei minua Tarjukskaksi yleensä sano, kuin joku blogituttu. Sitten vasta tajusin, kenet olin nähnyt. Se oli vanha blogiystävä, joka ei enää pidä blogia. Pari kertaa olemme nähneet livenä ja en vaan osannut yhdistää siinä paikassa. Oli tosi iloinen yllätys, nähdä virtuaaliystäviä ihan jossain muualla ja saatoimme kasvotusten jutella, hetken aikaa. Olin hyvin iloinen, että olin osallistunut tähän rastiin.

Täältä Ko-Ty:stä suuntasimme matkamme VPK:n talolle, joka oli neljäs rastipisteemme.

VPK:n rastipiste olikin paljon vaativampi. Ulkosalla oli aika viileä, vaikka täällä ei lunta olekaan. Palomies näytti alkusammutusharjoituksen ja saadakseni rastin, olisi minun pitänyt sammuttaa sammutuspeitolla tuo kattilapalo. Pikkutytön sormiakin paleli ja ajattelin, etten kyllä tuohon peitteeseen uskalla kajota. Hyvä oli kuitenkin nähdä miten alkusammutus sammutuspeitteellä tapahtuu. Saanhan rastin muualtakin, vähemmällä vaivalla, joten suuntasimme auton nokan kohti Työväentaloa.

Kyseessä oli siis viides rastipaikka, jossa kävimme ja siellä oli meneillään tunnin tanssit. Mikä parsta, niin pääsimme sisätiloihin lämpimään ja jäimme kuuntelemaan ja katselemaan tansseja. Olisi pitänyt ajatella kotona vähän pidemmällä tähtäyksellä ja ottaa tanssikengät mukaansa. Nyt olimme vain sivusta seuraajia. Ihan hyvää ja reipasta tanssimusiikkia soitti La Nostalgie orkesteri. Täällä sitä nuorena, eräänäkin lauantaina kävimme tanssimassa, mutta nyt en edes muista koska viimeksi olisimme käyneet. Pitäisiköhän joskus muistella nuoruusaikoja ja palata takaisin tälle tanssilattialle.

Tämä oli viimeinen rastipaikkamme, jonne jätin osallistumiskaavakkeet. Nyt vaan odottelemaan onko onnetar suosinut arvonnassa, joka suoritetaan niiden kävijöiden kesken, jotka ovat käyneet vähintään neljässä rastikohteessa.

Täältä oli hyvä lähteä tervehtimään äitiä ja tyttöjen isomummia. Sitten vielä kaupan kautta kotia ja ruoan laittoon. Oli ihan mielenkiintoinen päivä, vaan harmi että osa rastipaikoista jäi ajanpuutteen vuoksi käymättä Emme ehtineet käydä kirjastossa, kirkossa, virkistyskeskuksessa emmekä tukiyhdistys Karvisessa. Ehkä toisella kertaa sitten.

Kiva, että alueen järjestöt ja muut julkiset paikat järjestivät tällaisen tutustumislauantain ja saivat hyvin väkeä liikkeelle.