Eilen, joulukiireiden keskellä, piti ottaa hieman aikaa hiljentymiseen. Lähdimme hieman viime tippaan Vantaalle Pyhän Laurin kirkkoon, laulamaan kauneimpia joululauluja. Kirkko oli tupaten täynnä kansaa ja istumapaikat olivat kiven alla, kuten myös näytti olevan joululauluvihkosetkin.
Tuntui aika tuskastuttavalta, jos pitäisi seistä toista tuntia laulamassa ja lisäksi vielä ilman laulun sanoja. Kiertelimme kuitenkin vielä hieman seinustaa ja löysinkin itselleni paikan kehitysvammaisen miehen vierestä. Ilolla kuuntelin tuon miehen laulua, joka ei osannut lukea, mutta osasi kuitenkin jokaisen laulun sanat ulkoa.

Laulaessamme "varpunen jouluaamuna"-laulua, koin kumman näyn. Mietin hetken, että näinkö oikeasti jotain lentävän edessäni yläviistossa, vai kuvittelinko vain? Yritin etsiä sitten tuota näkyä, mutta se katosi näkymättömiin. Tuli heti mieleeni kappaleen sanat...."en mä ole lapseni, lintu tästä maasta, Olen pieni veljesi, tulin taivahasta." Kotona sitten ihmettelin tuota näkyä miehelle ja hän sanoi, että hän tietää mitä näin. Hän oli seurannut jotain yöperhosta, joka lenteli siinä yläpuolellani. Tunne oli kyllä jotenkin outo.



Parina jouluna olemme nyt käyneet tässä kirkossa kuuntelemassa ja laulamassa kauniita joululauluja. Siitä tuli hieman joulun tuntua. Kaipasin hieman joulutunnelmaa, koska tunsin tulleeni syvästi loukatuksi näin joulun alla. Sukuaan kun ei voi valita. Yritän laistaa mielestäni ikävät asiat ja keskittyä joulurauhaan. Toivoisin, että muutkin voisivat.