Tälle viikolle sattui oikein synttärisesonki ja tietty piti ryhtyä korttien tekoon. Tunnetustihan minulle tulee aina loppukiirus ja koska keskiviikkona oli äidin 80-vuotispäivät, niin pitihän saada kortti tehtyä ja tietenkin se jäi viimetippaan. Tiistain ja keskiviikon välisenä  yönä sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

MITEN SYNTTÄRIKORTIT TEHDÄÄN?

Haali kaapeistasi kaikki mahdolline krääsä pöydälle, lattialle...tietokoneen näppäimistön päälle tai missä vaan sattuu tilaa olemaan. Älä missään tapauksessa käytä tilavaa pöytää. Lisäksi ei kannata säilyttää laatikoissaan ja kaapeissaan mitään järjestyksessä, sillä eihän ne kuitenkaan siellä pysyisi siistinä.
Kannattaa varata aikaa siihen, että löytää mahdolliset tykötarvikkeet. Tuntuu kyllä sangen hankalta, mutta toivossa on hyvä elää.
Kun vihdoin olet löytänyt lähes kaiken materiaalin, niin ryhdy tosi toimiin. Vaaleanpunaista kartonkia löytyy ja siihen sitten liimaamaan taustapaperia ja nauhaa kaksipuolisella teipillä kiinni. Kun pohja on tehty halutun laiseksi, niin kartonkiin voi liimata vanhan cd- tai dvd-levyn, mutta silloin on käytettävä leveämpää kartonkipohjaa eli neliön muotoista.  Levyn päälle liimataan sitten 3d-kuva tai vaikkapa väritetty leimasinkuva. Työn ohessa sitten etsitään milloin saksia, milloin teippiä ja milloin mitäkin. Kun ei sitten monen silmäyksen jälkeen löydy, haetaan keittiöstä sitten vaikka Fiskarsit, kun askartelusakset hävisivät kesken askartelun. Juuri kun olet hakenut fiskarsit keittiöstä, niin näetkin askartelusaksien pilkottavan paperiläjän alta. Jossain vaiheessa tarviteset sitten ääriviiva- ja onnittelutarroja...missäs ne on?...Vastahan mä äsken ne tuohon laitoin ja kuka kumma ne siitä on ottanut?
Pitää vain olla hermostumatta, sillä muuten homma menee överiksi. Etsi siinä sitten uusia tarroja, jos sattuu löytymään. Viimein huomaatkin tarrat toisella pöydällä, jonne et niitä tunnusta itse siirtäneesi.



Tällaisen onnittelukortin tein omalle äidilleni, joka vietti eilen 80-vuotispäiviään.



Tein vielä toisen kortin mummille, johon laitoimme kimppalahjaan osallistujien nimet.



Tänään vietetään tyttäreni syntymäpäivää. Sain ensimmäisen lapseni tasan 33-vuotta sitten. Viikkoa ennen joulua. Tänään haluan onnitella häntä syntymäpäivän johdosta ja jo eilen annoin lahjan, tällaisen kortin kera.



...eikä tässä vielä kaikki. Siskon tytär, viettää tänään 11-vuotispäiviään. Onnea paljon Sinille!

Yhdet syntymäpäivät sattuvat vielä tälle päivälle. Miehen kasvatti-isän tyttären mies täyttää tänään 82-vuotta, joten niitä juhlia ei voi tietenkään ohittaa, vaan on ehkä mentävä illalla vielä synttärikahville. Onneksi ei tänään ole menoa muihin juhlapaikkoihin.

Miehen veli täyttää joulupäivänä vuosia. Mietin välillä itse, miltä tuntuu jos joutuisi juhlimaan päiviään joulun maissa. Muistan, että aikoinaan tättäreni sai aina syntympäivänään jonkin isomman lahjan ja jouluna sitten oli pienempiä paketteja. Aina kuitenkin synttäreitä juhlittiin ja silloin viimeistään laitettin jouluvalot ikkunoille, juhlistamaan tunnelmaa.

MIKÄ TÄMÄ PURKKI ON?



Alunperin tämä purkki on tyhjentyt leivinjauhepurkki. Mietin tovin, miten paketoisin äidille tarkoittamat lahjarahat. Sitten oivalsin tämän purkin....irrotin paperisen tuoteselosteen purkin kyljestä. Teippasin purkin kaksipuolisella teipillä ja kiinnitin kullanvärisen paperin purkin pinnalle. Leikkasin korkkiin kullan väristä askartelukartonkia ja koristelin purkin, erilaisilla koristeilla. Käytin purkkkiin kangaskukkia, rautalankaan kiinnitettyjä ruusuja ja siinä välissä oli lasisydämiä Kanteen liimasin pienen enkelin nupiksi. Laitoin rahat klemmarilla nippuun, käärin nipun rullalle ja laitoin purkkiin. Siinä oli lahjapaketti ja pikapankki valmis.

Kuvaedit (18.11.2008, klo 20:55):
Nämä piti vielä laittaa, että näette miten järjestelmällisesti meillä askarrellaan:



Siitä syystä on hyvä askarrella tietokoneen ääressä, että on ajantasalla virtuaalimaailman tapahtumista ja ennen kaikkea siinä sivussa näkee saapuvat postit ja kommentit. Välillä voi sitten kommentoida...joten aika vaihtelevaa tämä työ on ja ei käy niin pakkotahtiseksi.



Kaikesta huolimatta valmiiksi kuitenkin saatiin neljä korttia ja aikaa tuohon näpertelemiseen saattoi kulua neljättä tuntia. Tulee väkisinkin mietittyä, että olisiko sittenkin voinut tehdä jotain toisin. On se vaan niin kummaa, että sitä järjestystä on niin vaikea pitää. Minneköhän nämä kaikki askarteluroinat saa jälleen tungettua. Toki nyt ei ole aikaa järjestellä, sillä joulu on jo niin ovella. Täytynee tunkea sitten vaan jälleen, minne saa mahtumaan. Poissa silmistä...poissa mielestä.