Siis aivan mainio kuva sanattomksi menemisestä ilmiön edessä !!! Siis onko tuo historiaa mallaava kuva polttohautauksesta ???? Vai tramatisoiko mielikuvitukseni vaan taas ???

Minullekin tuli mieleen tästä vaikka mitä mutta silti jäin kahdella eka käynnillä sanattomaksi. Ruumis? Nukke? Näytelmä?

Nukke: Niin tämä on kuva esihistorialliselta ajalta kivikylästä. Tämä voisi olla myös omalta ajaltamme ja kuoleman näkeminen vetää kyllä sanattomaksi.
Savisuti: Siinähän on oikeastaan kaikki, mitä tuli mieleesikin...ruumis, nukke ja näytelmä tai näyttely oikeastaan. :)

Viimeiset kuvat, ja ajatus pysähtyy. Näin se on aina kun kohtaamme viimeisen lähdön. Korutonta, mustavalkoista, ehdotonta!

Kuvasi on vaikuttava. Näin tässä heti polttorovion ja ihmettelin tuota päähinettä ja varsin pohjoismaista olemusta. Ja kuinka olet päässyt kuvaamaan tällaisen. Varsin elävän näköinen tuo hahmo on. Tekstisi valaisee, mistä on kysymys.

Kamalaa. Mutta todellista.

Hiljaiseksi veti. Onneksi selitit kuvan tarinan.

Usein tarvitaan sanoja selittämään kuvaa, kuva muodostuu sanoiksi päässämme:)

Yllättävä veto valokuvahaasteeseen.

Näillä kohdin sanat yleensä loppuvat...

Voi anteeksi, väärä linkki edellisessä! Auh... noloa...

Aika hurjan näköinen kuva! Vasta toisella katsomisella uskalsin lukea eteenpäin!

Hyvin on raato säilyny! ;-)

Jännä tämä. Olisin halunnut käydä näyttelyssä minäkin. Onneksi sinulta sain vähän tietoa. Tämän kuvan aiheeseen jouduin eilen töissäkin monta kertaa törmäämään.
http://www.satokangas.fi/blogi/2008/12/jalkia-jaako-niita/

Vavisuttavan vaikuttava kuva haasteeseen tämä!

Kuolema on hyvä pitää mielessä, kunhan se ei tule "pääasiaksi" päivissämme. Hyvää elämää rakennamme, vaikka kuolemme joskus. Vai juuri siksi matkalla olo ja sen laatu on niin tärkeää?

Aivan pelottava kuva, mutta siltikin hyvä oivallus haasteeseen!

Marja-Leena: Entisaikaan, tuntui varmaan vielä karummalta. Tuolla lailla polttoroviolla. :(
Tanssiva harmaa pantteri: Kiertelimme eri näyttelypisteitä ja tuo nukke tuntui erittäin aidolta, joten oli pakko ikuistaa. Tosin tämä kuvakulma onnistui paremmin kuin muut ottamani kuvat. Näyttely oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja enemmän siellä oli kivilajeista kaikkea.
Nohna: Kamalaa...ei sovi jäädä ajattelemaan sen enempää, vaan kuvitella että oli vain näyttely.
Leenukka: Niin, onneksi ei ollut todellinen kuva.
Inkivääri: Ensin jätin selittämättä ja ajattelin, että miettiköön kukin omalta osaltaan, mutta oli ehkä viisampaa selittää hieman taustaa.
Doris: Tämä oli aika vaikea haaste ja en heti saanut oikein ideasta kiinni, ennen kuin löysin tämän kuvan arkistostani.
Speedy: Yleensähän juuri lopussa ei tahdo sanoja löytää. On vain sanaton suru.
Peregrina: Toivottavasti en säikyttänyt pahasti.
Olli: On varmaan \\\"balsamoitu\\\", kun on säilynyt....Tietty se on vain vahanukke. :)
Reija: Aika \\\"hauska\\\" yhteensattuma. :)
Liisa: Yleensä en juuri uskalla tällaisia laittaa, mutta onneksi tämä ei ole tositilanne.
Lastu: Olet oikeassa....Ei sitä kannata miettiä, sillä elämä kuluu muuten turhaan miettiessä. Muuten meistäkin tulee elävinä kuolleita. Eletään tässä ja nyt...päivä kerrallaan.
Harakka: Kuolema tuntuu aina pelottavalta, vaikka todellisuudessa se oli varmaan arkipäivää ja vainajiakin säilytettiin jopa päiviä kotona. Siitä on tullut aikanamme tilanne, josta ei uskalleta puhua eikä miettiä etukäteen.

Kiitos kaikille kommenteista, vaikka aihekuva olikin aika pelottavan tuntuinen. Hyvä, että uskalsitte katsoa ja ottaa asian puheeksi. :)

Hyvä, kun kerroit, mistä kuva on kotoisin; muuten olisin kauhistellut, kuka tai mikä tuttavasi siinä elottomana makaa!
Mutta sittenkin aikaslailla hätkähdyttävä otos...

Toisinaan on kivinkin vaikeata loytaa oikeat sanat.

Tarkoitatko siis, että esimerkiksi kuoleman kohdatessa on vaikea sanoa mitään?
Itse olen ajatellut, että on kovin vaikea sanoa mitään ihmiselle, jonka läheinen on kuollut, mutta on tärkeää ilmaista tukensa ja mahdollinen osanottonsa juuri silloin, kun asia on kipeimmillään...

Sheila: Ei mulla tuon näköisiä tuttavia ole...kivikauden ajalta siis. :) Ehkä näin "aidon näköistä" kuollutta henkilöä on vaikea katsella.
Hpy: Näin on. :)
Kirsi kylväjästä: Lähinnä kuoleman kohtaaminen vetää hiljaiseksi. Lisäksi kuolleen läheiselle on vaikea löytää oikeita sanoja. "Otan osaa"...siinä ne sanat, mutta ehkä nekin riittää ja parasta on uskaltaa olla läsnä tuntein.

Mielenkiintoista. Entisaikojen puuhat pistää joskus hiljaiseksi kuten nykyihmistenkin, joskus :)

Ennenkuin selostuksen luin mietin kyllä, että mikäs tyyppi se tässä niin kalpeena makoilee tukkien ja kivien päällä. Meditaatiohetkikö? Mielikuvia luova kuva siis.
Todella aika aidon näköinen nukke.
Sanatonta viestintää historian vaiheista.