Tässä se vihdoinkin on eli se toinen tekeleeni, joka on huomenna menossa ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Kortti on vielä tekemättä. En sitten ole yhtään viimetippaan liikkeellä :)) Tosin ajattelin, että toinen menee jo sitten ihan itsestään. Monta palasta virkkasin torstaina Kirralla, mutta tänään sitten totuus paljastui. Reunaketjusilmukoita virkatessani sitten huomasinkin, että olin hätäpäissäni tehnyt kaksi palaa jossa olikin vain seitsemän terälehteä. Arvaa, harmittiko? En todellakaan voinut jättää työtä sillä lailla, vaikka ehkä sitä huonompinäköinen ei olisi edes havainnut. Siis oli korjattava palaset. Onneksi ne olivat laitapaloja, mutta tuli pienoinen ongelma kun mietin miten saan ne purettua tai poistettua ettei koko työ mene hajalle. Onnistuin aika hyvin ja eihän sitä varmaan huomaakaan, että sitä on korjattu. Olisi harmittanut enemmän jos olisin antanut 2-laatua lahjaksi. Kortti siis vielä tehtävänä ja sitten ok.

Oltiin iltamyöhäisellä puoleen yöhön katsomassa kaupungissa, kun lapsenlapseni oli osallistumassa elokuvan tekoon filmiavustajana. Mummista oli mukavaa seurata filmin tekoa. Avustajat saivat palkkioksi elokuvalipun. Eihän se suuren suuri palkkio ole, mutta luulen että mukaan pääseminen oli se innostava juttu ja näin sitä saa esiintymiskokemusta. Sitten vaan odotellaan, koska kyseinen elokuva valmistuu.

Katsotaan, joko nyt laitan blogin tauolle, vai vieläkö mahdan tulla kurkkaamaan....kenpä tietäis sen?