Minust´ oli kuin olisi soudettu
me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt
ja rantakallion rintaa.
Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.
Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?
Ylt´ ympäri tanhusi terhenet yön,
utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui -
ja uni se nousi ja nousi.
Se heilahti oksalta oksalle,
se kukasta kukkaan kiipi
me seisoimme vuorella käsikkäin
ja katsoimme, kuinka se hiipi.
Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.
Eino Leinon runosta "Minust oli kuin oisi soudettu, sarjasta Sata ja yksi laulua, 1898)
Näillä Eino Leinon runon säkeillä toivotan kaikille oikein hyvää kesää ja palataan heinä-elokuun vaihteessa blogimaisemiin.
|
|
