Aamusella en millään olisi jaksanut nousta aikaisin ylös, sillä yöllä meni aika myöhään virkkauhomman kanssa. Loppukiriä ponchon virkkauksessa. Piti lähteä kiiruusti asemalle ehtiäkseen laboratoriokokeisiin tiettyyn aikaan, sillä hyljintälääkepitoisuus pitää ottaa tasan 12 tuntia siitä, kun iltalääkkeet ovat otetut. Aamusella ei saa sitten lääkkeitä ottaa ennen labrakoetta. Olinkin Kirralla just sopivaan aikaan. Ensimmäinen ongelma tulikin Kirralla labrassa, kun kaikki ne labrakokeet jotka jäivät eilen sitten ottamatta (sen takia etten "tiennyt" sellaisia olevan ja olin syönyt ja ottanut lääkkeeni),  olivat poistettu koneelta ja siellä ei ollutkaan hokkuspokkus yhtään pyyntöä. Labrahoitaja siitä soittelemaan osastolle, että saisi edes syklosporiinipitoisuuden otettua eli sen josta näkyy onko tuota hyljinnänestolääkettä veressäni, ettei vieras elin ala hylkimään omassa kropassani. Hoitajan piti siis määrätä se uudelleen, etten ihan turhaan olisi tullut. Arvasinhan minä sen eilen, että olin sittenkin oikeassa niiden laboratorionäytteiden suhteen. Olivat otattaneet minulta vuosikontrollin näytteet, jotka olisi pitänyt otattaa vasta ensi vuoden helmikuussa. Onhan mussa verta ja enhän minä niitä maksa, joten jos hoitajat olivat sitä mieltä, että ottaa ne täytyy, niin siitä vaan. Toivottavasti laittavat sitten määräyksen ensivuodelle uudelleen, ettei sitten taas ole tyhjää pyyntöä labrassa.

Nyt en jäänyt jutustelemaan kenenkään kanssa kahvioon vaan virkkuutöineni kanssa siirryin Kirran pitkälle aurinkoiselle käytävälle istuskelemaan pitkälle penkille osasto 5 liepeille. Ikkuna olikin auki vieressäni ja tuuli puhalsi virkistävästi siitä. Pari tuntia kului joutuisasti ja ehdin monta pitsivirkkauspalaa tehdä siinä ajassa. Tuttua henkilökuntaa käveli ohitseni ja lääkärit ohikiitäessään ihmettelivät mitä virkkaan tai morjenstivat ainakin. Hoitajia, sairaala-apulaisia ja sosiaalityöntekijää pysähtyi myös kyselemään kuulumisia. Kirralla on transplantaatiokordinaattoreita, jotka hoitavat elinsiirtovälityksiä ja siirtoon tulevat potilaat saavat sitten heiltä ohjeita ja lääkkeitä siirtoa varten sekä mahdollisesti hakulaitteen, jos kännykkää tai muuta viestintä välinettä ei ole potilaalla käytössä. Tuttu koordinaattorimme Eero tuli osastolle ja naurahti: "noin pinkkiä unelmaa mä en ole ennen nähnytkään. Taitaa kengän pohatkin olla pinkit." Nauroin, ettei ne sentään ole pinkit vaan mustat. Toki ei ihan kaikki muutenkaan ollut aivan pinkkiä. Lenkkarit olivat pääosin hopeanharmaata ja sitten niissä oli pinkkiä ja valkoista. Mä totesin vain, että aikansa kutakin.

Yhtä palaa vaille valmis poncho. Toki pitää sitten vielä päätellä lankojakin ja virkata pääntien ketjusilmukkakerrokset sekä leikata hapsuja helmaan ja sitoa ne. Voiton puolella ollaan ja täytynee todeta, että toinen tekele oli paljon helpompi kun oli jo kokemusta. Vartin verran aikaa poliklinikkavastaan otolle, joteten kiiruusti alakertaan ja kassalle. Polilla oli pieni jono, kun lääkärit ovat aina hieman myöhässä, johtuen osaston tilanteesta ja siitä onko meneillään elinsiirtoleikkauksia. Lääkäri oli vähän vieraampi minulle. Olen tavannut pari kertaa osastolla aiemmin, mutta hän ei kai ole aivan selvillä mun taustastani. Onneksi tuli tuttu kirurgi siihen noteeraamaan tuloksia taustalle.

Tässä tämä odotettu koepalavastaus: "Tutkittavana on leikkeitä maksabiobsianäytteestä. Biobsialieriö on noin 6 mm mittainen. Vain sen toisessa päässä ja siitäkin irrallaan nähdään niukasti säilynyttä maksaparenkyymiä. Suurimman osan näytteestä muodostaa löyhä, niukkasoluinen materiaali, joka on ilmeisesti sidekudosta. Siinä on harvakseltaan fibroplastin tai fibrosyytin tyyppistä solukkoa hieman säikeisen näköisessä stroomassa. Lisäksi esiintyy pieniä kapillaareja, joiden seinämärakenteet ovat normaalit. Maksan yleisrakennetta ei taustalla ole, joten tuskin kyseessä on ainakaan maksaparenkyymin dekerneratiivinen leesio. Muutoksen etiologia jää avoimeksi. Kyseessä voisi esimerkiksi olla organisoitunut hemangiooma tms."

Siis kyseessä ei ole mitään tuumoria eli kasvainta. Toisin sanoen lääkärin mukaan kysessä on mahdollisesti tulehdusten jättämät muutokset eli ei mitään toimenpiteitä eikä seurattavaa. Ihan normaalia ja nuo muutokset ovat varmaan olleet siellä jo siirtojen jälkeen. Naureskelivat vain, että nuoret gastrolääkäri hätääntyvät kun lukevat tutkimustuloksia ja kuulevat sanan tuumori, eivätkä voi kysyä suoraan patologilta mistä olisi kyse. Melkein aavistin, että löydös olisi jäänteitä siirron jälkeisistä komplikaatiosta. Iloisin mielin lähdin kotiin. Pyysin kuitenkin labratulokset sekä patologian tuloksen kopiot itselleni sekä otteen sairauskertomuksestani kotiini, jos jotain hämminkiä tulee myöhemmin esimerkiksi mökkilomalla.

Iloissani ostin kaksi litraa ruotsalaisia mansikoita Helsingin Rautatieaseman edustalta kotiin viemiseksi. Ruotsalaiset mansikat muuten maksoiavt vain 4 euroa/ 2 litraa. Eilen ostin ekat kotimaiset mansikat, jotka olivat 3,50 euroa/litra. Juhannusaattona olisin ostanut Joutsan torilta mansikoita, mutta ne olivatkin loppua ja siellä pyydettiin 6 euroa litralta. Mielestäni maaseudulla joutuu monesti maksamaan enemmän. Ihmettelen kyllä sitä, kun ei heillä ole välikäsiä vaan myyvät itse marjansa. Mitenkä Helsingissä voidaankaan myydä halvemmalla? Kotiin tullessa sain vielä kauan kaipaamamme kattilakaapin karusellin keittiöön, kun pari rakennustyömiestä kävivät sen asentamassa. Joten keittiö on pieniä virheitä vaille käyttökunnossa. Ponchon kuvan laitan, kun saan sen valmiiksi.