Nyt on taas Jussit takanapäin. Vielä aattoaamuna ei ollut tiedossa, miten päivää juhlistetaan. Mökkinaapurin Antti tuli pyytämään meitä juhannuspippaloihin. Paikan päällä olisi joukko ystäviä, sukua ja naapureita. Luvassa olisi tikkupullan paistoa ja saunomista sekä viimevuonna rakennettu yksityinen aittabaarikin olisi avoinna. Lupauduttiin menemään. Päivällä ajattelin kuitenkin tehdä Juhannuksen kunniaksi mansikkaisen juustokermahyytelökakun.

aittabaari avoinna juhannuksen kunniaksi...huom! seinällä on viimekesän synttärilahja naapurin Antille, joka asuu Signaporessa.

Illasta tulin erittäin mukava ja mielenkiintoinen. Paikalla oli paljon nuoria, joista osa olikin jo ennestään tuttuja. Baarista sai talon antimia ja vanhassa padassa paloi valkea, jossa oli koko ajan tungokseen asti tikkupullan paistajia. Pitihän sitäkin herkkua paistaa ja hyvää oli.

tikkupullia paistumassa

Pientä väkeä kisaili pihalla ja mölkynheittokisaakin käytiin. Isommat ihmiset nautisekelivat juhannussaunasta ja baarin antimista. Emäntä oli keittänyt herkullista lohikeittoa ja kaiken kukkuraksi oli tarjolla kahvia ja juhannuksen kunniaksi kermakakkua.

Jussi väsähtänyt juhlajuomansa ääreen...huh, kuka läikytti penkille?

Saunassa oli makoisat löylyt ja tanssiakin saattoi aittabaarissa musiikin tahdissa. Kaikilla näytti olevan tosi hauskaa. Lähdimme tallustamaan kohti mökkiämme hieman ennen puolta yötä. Juhlat jatkuivat vielä äänestä päätellen pitkään. Kello lähenteli puolta yötä, joten ajattelin jospa noista Hallattaren juhannustaioissa olisikin jotain perää. Käväisin kaivolla katsomassa mitä siellä näkyisi. Höh, digikameralla haluisin ikuistaa sen sulhon kuvan, jonka mahdollisesti kaivosta näkisin. Toki jos ukko sinne olisi katsonut, niin luulempa, että hänet siellä olisin nähnyt...meinaan pienessä huppelissa olisi kai sinne vaikka pudonnut. No, mitäs siellä sitten näin? Enhän toki mitään muuta kuin sen digikameran salamavalon.

Kaivonkatsoja juhannusaattona...

Kaivo on vanha arkkukaivo eli lähdekaivo, jonka seinämät ovat isoista kivenlohkareista kasattu. Kun kaivostakaan ei sen kummempaa näkynyt, niin päätin mennä sisälle. Tulipa mieleeni taas keskeneräinen virkkaustyö eli kakkosponcho, joten siinä sitä virkkailin varmaan aamutunneille. Sitten ajattelin muutaman tunnin nukkua, vaikka aamu alkoikin pikkuhiljaa sarastaa. Kello lähentelikin yhtätoista kun sitten aamusella noustiin ylös. Singaporelaiset naapurin vieraat tulivat pikaiselle juhannusmehulle ja tuhoamaan kanssamme sitä hyytelökakkua sekä piimäkakkua. Sunnuntaina he sitten lähtivätkin takaisin pitkälle lennolle kotimaahan.

Juhannuspäivän kohokohta olikin perinteiset juhannustanssit Maapirtillä. Pirtti oli täyteen porukkaan ja meiniki oli mahtava ja musiikki hyvää. Viimeiseen valssiin viivyimme ja yön hämärässä palasimme mökille ja taas aamutunneilla nukkumaan.