Eilen kävin sairaalassa plastikkakirurgilla jälleen näytillä. Huulileikkauksesta on kulunut 4 kuukautta ja se on kyllä parantunut ulkoisesti ihan hyvin. Siinä on kuitenkin lääkärinkin toteamuksen mukaan mojova arpi. Arpikudosta on kasvanut ihon alle ja se tuntuu oudolle ja hankalallekin. Ihoalue on edelleen melko tunnoton tuosta kohdasta. Jälleen sanottiin, että parantumiseen voi mennä vuodenkin verran aikaa ja saattaa olla, että tunto palautuu vasta sitten.
Ohjeiden mukaan kontrollini jatkuvat ns. melanoomapotilaan kontrollien tavoin. Se vaan on sitten eri asia, mihin tätä suhtautetaan. Kuulemani mukaan, melanoomapotilaillakin on erilaisia käytäntöjä. Osa käy kontrolleissa kuukauden välein, osa kolmen kuukauden tai puolen vuoden välein ja osa kerran vuodessa. Lisäksi kontrolleja jatketaan osalla vain kolmeen vuoteen asti ja joillakin taas viiteen vuoteen asti. Lääkäri selitti, että jos minulla ei olisi ollut elinsiirtoja pohjalla, niin millimääräisen löydöksen vuoksi ei minulle olisi tehty tuota vartijasolmuketutkimustakaan, eikä poistettu imusolmukkeita. Kyllähän minä sen tiedän, sillä siinähän se riski juuri olikin, että immunosupressiivisen lääkitykseni johdosta, minulla on suurempi riski saada etäpesäkkeitäkin. Voisihan se olla niinkin, että jos minä en olisi sairas...niin minä olisin terve. Mitä tässä jossittelemaan ja kun kerran tauti on todettu ja leikattu, niin kai sitä pitää hoitaakin.
Kompromissin vuoksi sitten lääkäri laittoin seuraavan ajan puolen vuoden päähän ja silloin on sitten jonkin kunnon plastikkakirurgin tapaaminen, sillä hän osaa mahdollisesti arvioida korjausleikkauksen tarpeen.
Todellisuudessa lääkärissä käynti ei tainnut viedä viittä minuuttia pidempää aikaa ja en ollut varautunut siihen, että ehtisin vesijumppaan lähistölle. Kuitenkin menin liikuntapaikkaan ja kysyin, jos saan tulla kuvaamaan yhdistyksen lehteen muutaman liikuntakuvan vesijumppalaisista. Sopihan se ja olin paparazzina paikan päällä.

Kävimme vielä vesijumpan jälkeen Töölön torin laidassa olevassa Cafe Tin-Tin-tangosssa kahvilla, osan porukan kanssa. Sieltä suuntasin terveyskeskukseemme, josta hain tulevan influenssakauden varalle rokotteen, jonka saan riskiryhmään kuuluvana ilmaiseksi. Satuin varsin sopivaan saumaan liikenteeseen, sillä pääsin heti rokotettavaksi, kun edellinen tuli huoneesta ulos. Minun jälkeeni jonoa olikin kertynyt jo monen rokotettavan verran. Tämäkin homma tuli hoidettua.

Lähdin kotiin, kultasepän liikkeen kautta. Kävin ostamassa viikonloppuna "sammuneeseen" kellooni uuden patterin. Patterin vaihto olisi maksanut 7 euroa, mutta pelkkä patteri 5 euroa. Koska olin hurjan vähissä rahoissa, niin päätin säästää kaksi euroa siinäkin. Monitoiminen mieheni osaa kyllä tehdä sen työn ilmaiseksi. Kotia päin kävellessäni ohitin Saiturin Pörssin eli kaupan, jossa myydään vähän sitä sun tätä. Kyselin kassalla, että olisiko heillä sellaisia kellon pattereita olemassa? Näytin lompakossani olevaa kultasepänliikkeestä ostamaani patteria. Olihan heillä ja ällistyin hintaa....yksi patteri maksoi 0,95 euroa eli olisin saanut viisi patteria sen koruliikkeen patterin hinnalla. Ostin varastoon, sillä säästetyllä parilla eurolla, kaksi varaparistoa. Kannattaisi jatkossa tehdä ennakkoon tuota hintavertailua.



Kotiin tultuani päätini vielä vertailla rannekorun korjaushintoja. Koruhan hävisi minulta toissa viikonlopulla ja etsin sitä lähes kymmenestä paiksata, ennen kuin soitin koululle, josta se löytyi. Rannekoru oli pettänyt yhden sydänliitoksen kohdalta ja oli tippunut kädestäni koulun 100-vuotisjuhlissa. Onneksi löytyi, mutta se pitänee vielä korjattavaksi. Kultasepän likkeessä sanoivat näkemättä hinta-arvioiksi n. 15 euroa, jos tarvitsee juotosta, kun taas pelkällä kiristämisellä on edullisempi. Ajattelin vielä soitella Kalevalakorun tehtaalle Helsinkiin ja kyselin korjataanko heillä koruja ja mahdollista hinta-arviota. Myyjä arveli hinnaksi maksimissaan 29 euroa, jos tarvitsee juotosta. On hieman eriävä hintaskaala tuollakin korjauksella. Onkohan mahdollista, että Kalevalakorun oma korjauspiste ottaa tuplaten hintaa vai arvioiko koruliikkeen myyjä hinnan liian alas. Pitänee varmaan käydä korun kanssa ensin, jommassa kummassa liikkeessä. Tuossa Talonsydän-korussa on se huono puoli, että kaikki osat ovat liikkuvia ja kuluvat käytössä. Vajaa viisi vuotta vanha koru alkaa kai jo pikkuhiljaa kulua muistakin liitoskohdista ja niiden mahdollinen korjaaminen tulee kyllä monta kertaa kalliimmaksi kuin uuden korun ostaminen. Onkohan kenelläkään kokemuksia vastaavan laisen korun kulumisesta ja korjauksista?