Hieno ja arvokas kello, käsityötä.

Hyvä kuvasarja ja on se kellokin hyvä.Joskus pikkupoikana kotona oli samantapainen ja muistan että se asento seinällä oli hyvin tarkka,se piti olla hieman vinossa,niin se pysyi oikeassa ajassa!

Voih! Nostalginen fiilis iski, kun näin kuvasarjasi. Muistan lapsuudesta parin yökyläpaikan ja tätini luona olleet kellot ja niiden tasaisen raksutuksen huoneissa, joissa nukuin. Jotenkin se oli niin rauhoittava ääni, että tarvitsen edelleenkin tasaisesti nakuttavan kellon makkariini. Tällä hetkellä kello ei käy oikeaa aikaa, mutta koska patteri on toimiva, naksutus jatkuu edelleen... Ja onhan kellon taustakuva (Elvis) ihan komea katsella väärässä ajassakin! =O)
(Lapsena oli myös kiva katsoa sinne "kellokaappiin" ja kokeilla miten kaksi avainta sopii ja miten kello vedetään!)

Miun lapsuudenkodissa oli tuollainen kello.
Nyt se on Pikkuveikkani seinällä. =)

Kauniita nuo seinäkellot, mutta soittoääni tosiaan joskus ottaa päähän ;)

Entisaikaan sinun luonasi, minulla vähän uudempaa.
Omalta seinältä olisi löytynyt myös kaappikello, mutta se on niin pimeässä paikassa, ettei kuvaaminen onnistunut.
Nostalgista!

Nostalgiaa - niin monet yöt olen laskenut ajankulua vastaanlaisen kellon lyönneistä, mennyt sekaisin ja odottanut seuraavaia täyden tunnin lyöntejä

Kaunis vanha esine. Niihin lyönteihinkin kuulemma tottuu, ettei edes kuule... jos se siis edelleen löisi. :)

Hyvät kuvat kauniista kellosta:)

Historian siipien havinaa kuvissa. Ennen tehtiin kellon näköisiä kelloja !

Hieno kello ja mukava sarja!

Onpa komea kello ja hienot sisuskalutkin.

Hiano!

-wiltteri-

Hyvä tutkielma vanhasta kellosta!;)

Komea kello tarvitseekin näin komean tutkielman.

Meillä on kaksi lyövää kelloa, ja pakko oli toinen hiljentää, koska kauhea kakofonia tuli, kun molemmat löi yhtä aikaa. Ja tietysti juuri kun uutiset alkoi.
Hieno ja arvokas kello, vielä kun on saatu kuntoon. Pisteet isännälle ja sinulle kuvista.

Kaunis ja arvokas kello, historian havinaa.

Kaunis vanha kello ja hyvä tutkielma!

Äidilläni myös oli tollanen kaunis seinäkello, mutta nyt äidin mentyä pois, niin se on pikkusiskollani.
Mutta mun pitäisi kyllä pysäyttää se, koska en nukkuisi, jos se mut joka tunti herättäisi!

Nama ovat kauniita kelloja. Vanhemmillani oli, mutten tieda minne se on joutunut.

Kateeks käy komea kello.

Kaunis kello. Ripaus vanhaa hyvää aikaa :o)

No onneksi saitte vaimennettua kellot ;) Vaikka itse asiassa kuuntelisin tuollaista kovin mielelläni, sillä vaari sai tuonnäköisen seinäkellon 70-vuotislahjaksi, ja sitä olisi nyt nostalgista vuosikymmenten jälkeen kuulla. Ja se tosiaankin kilkutti puolen tunnin välein, jopa öisin! Kai sen kanssa tottuu nukkumaan...

Kello raksuttaa mennyttä aikaa,
hyvä tutkielma kuvina

Kaunis vanha kello. Kiva vastine haasteeseen. Mukava oli myös kurkistaa sinne kaappiin.

Nohna: Kiitos! Hienohan se ja rahallisesti varmaan arvokkaampi, mitä siitä maksoimme. :)Ennen sitä osattiin tehdä käsitöinä kelloja.
Pena: Varmaan meillä monilla on samankaltaisia muistoja lapsuudesta...tai ainkain meillä "aikuisilla". :) Asento ratkaisee. :)
Inkataika: Itseäni kyllä häiritsee kovin raksuttavat kellot. Sitä jää ikäänkuin kuuntelemaan niiden raksutusta ja ei sitten saa unta.
Hallatar: Onneksi on tallessa vielä....siellä pikkuveikan seinällä. :)
Marjukka: Veit sanat suustani. :)
SusuPetal: Ei kai se vaan ollut kaapissa?
Aimarii: Kellon raksutus vie kyllä mukanaan ja siten unohtaa, että piti yrittää nukkua.
Liisa: Minä en taida tottua ikinä, vaikka olenkin Helsingin huonokuuloinen. :)
Inkivääri: Kiitos! :)
Nukke: Historiaa on tämäkin kello nähnyt...havinan voi vain aistia. :)
Ruska: Kiva, kun pidit. :)
Täti-ihminen: Voi näin kurkata kellon sielun elämään. :)
Wiltteri: Kiitos! :)
Marja-Leena: Kelloa oli hauska tutkia. :)
Doris50: Ikänsä ja arvonsa puolesta, kannatti tutkiakin. :)
Leijonainen: Juu, ei kahta kelloa jaksa kauaa kuunnella. Taitaisi jäädä uutiset jatkuvasti kuulematta. :) Kiitos pisteistä.:))
Savisuti: Rahallakaan ei voi kaikkien esineiden arvoa mitata. :)
Raija: Kiitos...hyvä on kello ja hauska tutkielmakin. :)
Harakka: Kai sen lyöntipuolen voisi jättää vetämättä...en ole ihan varma, kun minä en "huolla" tuota kelloa...sen veto jää isännän vastuulle. :)
Anonyymi: Toivottavasti ei ole joutunut hukkaan tai ovatkohan siitä luopuneet jossain vaiheessa?
Blue: Joskus näitä näkee kirpparillakin, mutta epäkuntoisina. En tiedä mitä maksaisi korjaus. Vast'ikään oli meidän kirpparilla hintaan 45 eukkoa. :)
Mimosa: Niin juuri! :)
Kutuharju: Se on tietenkin vähän unenlahjoistakin kiinni, häiritseekä vai eikö häiritse? :)
Arleena: Onneksi raksuttaa vielä nykyaikaakin. Kellotutkielmat ova mielenkiintoisia. :)
Taronlino: Kiitos ja kiva, että pidit. Pitihän niitä sisuksiakin vähän vilautella.:)

Kiitos teille kommenteistanne! :)

Ihanaa! Meillä oli kotona melkein samanlainen kello. Se oli isän lapsuudenkodista. Tupajumi oli syönyt koukeroiset koristeet siitä ja sen runkoa oli sen takia puuseppä korjannut (yksinkertaistanut). Kellotaulu oli aivan samanlainen - tiedä vaikka se olisi ollut tällainen alunperin.

Blogissani olisi sinulle jotakin

Tyypillistä, osia jää yli.

Hieno kello, hieno kuvasarja.

Tervehdys.
Kysyn kuinka vanha tuo teidän seinäkello?

Kalevi: En ole varma kuinka vanha se on. Ostimme sen muinoin entiseltä naapurilta, kun vetopuolen jousi oli poikennut. Mies vaihtoi soittopuolen jousen vetopuolelle ja hyvin käy. Kello on kuulemamme mukaan tippunut sota-aikana pommituksesta johtuen lattialle ja ehkä siitä johtuu se rikko. Jotenkin muistaisin naapurin sanoneen, että on vuosituhannen vaihteelta eli jokseenkin 100 vuotta vanha. Käy hyvin vieläkin, kun vaan muistaa vetää. :)