Hus Kirurgisen sairaala on tullut tutuksi minulle jo vuodesta 1987, jolloin ensimmäistä kertaa sain lähetteen sairaalaan maksatutkimuksiin. Sairaala on yli sata vuotta vanha. Vasta vuonna 1990 minulle selvisi, että sairaalassa tehdään kaikki aikuisten maksa- ja munuaissiirrot. Tuolloin vuonna 1990 jouduinkin siirtotutkimuksiin ja loppuvuodesta pääsin siirtojonoon. Elinsiirtopotilaita hoidettiin siihen aikaan osastolla 9. Vuonna 1994 osastolla oli jo sen verran tungosta, joten oli saatava toinen osasto hoitamaan maksapotilaita ja -siirronsaaneita. Maksapotilaiden ja -siirronsaaneiden hoito siirtyi osastolle 8, jossa hoidettiin myös rintasyöpäpotilaita. Näin tutustui myös toisiin vakavaa sairautta sairastaneisiin ja osasta tuli myös tuttuja keskenään. Osastoilla oli isot potilassalit ja välillä tunsi olevansa kuin Helsingin rautatieasemalla kun ihmisiä vilisteli osastolla. Saleissa oli noin 20 potilaspaikkaa ja osasto 9:n salissa miehet ja naiset nukkuivat samassa isossa salissa sikinsokin. Vuoteet olivat eristetty verhoilla toisistaan. Välillä kuului mahdoton kuorsaus, kun moni ukko veteli hirsiä niin, että huone raikui. Pyysimme yöhoitsua tekemään jotakin. Tiedä mitä mahtoi tehdä, kun hetken päästä oli hiiren hiljaista. Elämänmenoa näytti osastoilla olevan. Välillä kokosimme palapelejä ja rupattelimme, vointimme mukaan. Erakoituminen oli hankalampaa, toki saattoi vetää verhot sängyn eteen ja olla omissa oloissaan, jos ei jaksanut rupatella toisten kanssa. Päiväsalin telkkarista seurattiin innolla "Kauniita ja rohkeita", mutta miehet tuhahtivat moiselle ja jääkiekko-ottelut sekä jalkapallo olisi ollut heille tärkeämpiä. Välillä oli kovakin valtataistelu telkkarin katsomisesta.

Vuonna 1996 näytti maksapotilaita olevan jälleen enemmän, joten sairaalan johto päätti siirtää maksapotilaiden ja -siirronsaaneiden hoidon osastolle 5, osastolta 8. Osastolla 5 hoidetaan maksapotilaita sekä -siirronsaaneita. Lisäksi osastolla on tutkimuspotilaita sekä suolistosairaita ja syöpäpotilaita. Hoito osastolla on maan parhainta luokkaa ja tietää olevansa turvallisissa käsissä siellä ollessaan. Sairaalaan voi soittaa koska vaan, kysyäkseen omaan sairauteen liittyvää. Hoitajat ja lääkäri ovat tuttuja ja siellä potilas tunnetaan nimeltä, eikä hän ole pelkkä sairasvakuutusnumero. Henkilökunta pysähtyy keskustelemaan käytävälle aina kun heillä vaan on aikaa.

Sairaala on tunnelmallinen ja kodikas. Sinne menen kuin kotiini.

Torstaina kuvasin osastolla ja käytävällä sairaalasta kuvia. Portaat ovat tullee tutuiksi yli viidentoista vuoden aikana, jolloin olen siellä ollut hoidossa elinsiirtojeni takia. Joskus on tuntenut asuvansakin siellä, kun sairaalassa aika on venähtänyt lähes vuoteen ja sitten on niitä 3-5 kk: n etappeja.

 Osasto 5, jossa hoidetaan maksapotilaita ja -siirron saaneita

 Käsityö häiritsi tipan laittoa, joten jouti yöpöydälle

 Suolaliuosta tippapussista suoneen

 Veristä hommaa, tippaneulan laitto varjoainetta varten

 Rauhoittavan isot ikkunat sairaalassa

 Näitä pitkiä käytäviä on mitattu monen monta kertaa

 Kaunis kärsimyskukka kukkii sairaalan käytävän ikkunalla

 Kahvion aula on mahtavan kaunis paikka

 Näitä portaita olen kävellyt monia kertoja elinsiirtojeni jälkeen fysioterapeutin kanssa. Portaissa aloitettiin lihaskuntoharjoittelut...ylös ja alas vuorotellen. Portaat ja käytävät auttoivat elinsiirron jälkeisen lihasvoiman palauttamiseen.

Tässä oli tostaista sairaalakierrostani, jonka jaoin kanssasi. Ensi viikon keskiviikkona palataan poliklinikalle.