i

Tässä mökkikunnassa oleva tuttu juhla- ja viihdekeskus, jossa tulevana kesänä tanssitaan heinäkuun lauantaisin.

 Onneksi pääsin juhlistamaan ystävämme synttäreitä. Paikkana oli viimekeväänä uusiutunut Maapirtti Joutsan kunnassa. Vieraita oli maamiesseuran talon salin täydeltä. Ohjelma oli hauskaa ja vieraat eivät päässeet pitkästymään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Vierailtakin vaadittiin hieman aktiivisuutta ohjeman suhteen. Illan kruunasi karaokehuvitus. Vetäjänä toimin itse hyvän lauluäänen omaava mieshenkilö. Näin saimme kuulla kauniita kappaleita ja sitten paikan päällä oli useita innokkaita esiintyjiä. Päivänsankarin toivomuksesta erinäisiä naiskuoroja esiintyi lavalla ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Päivänsankarille oli sanoitettu oma juhlalaulunsa, joka kuultiin  "kevät toi, kevät toi muurarin"- laulua mukaellen, mutta sanat olivatkin jotain aivan muuta. Olihan siellä oikei visailukin, jossa kyseltiin pöytäkunnittain, että kuka tietää parhaiten visailun väittämiä sankarista. Saimme jaetun kakkossijan, jossa palkintona oli kymmensenttiä halkaisijalta ja pari senttiä paksu koivun siivu, johon oli kaiverettu  "A... paras kamu" sekä päivämäärä. Lupasin laittaan mitalin huusin peräseinään ja muistella sitten siellä istuessani parasta kamua. Hän kyllä kehoitti laittamaan sen tyynyni alle ja välillä vilkuilemaan ja muistelemaan... katsotaan nyt, missä sen paras paikka olisi.

Mieskuorokin innostui laulamaan. Kuulimme laulua "ihanan seksikkäästä karvapäästä" ja miekkoset hoilottivat, että "aikuinen nainen mä oon..."  Taisivatpa vielä oman tuoppinsakin jälkiä muistella. Kyllähän sitä lystiä piisasi. Juhlat venyivät päivä kolmesta seuraavan päivän puolelle... aamu puoli kahteen. Tanssittiin siis pitkin yötä ja viimeinen valssikin taisi tulla toistakymmentä kertaa. Puolitoista tuntia yrittivät lopettaa, mutta aina vaan joku halusi laulaa... ei haitannut vaikka loppuillasta taisi monella mennä hieman nuotin vierestä, kunhan sinne päin sentään.

Ihana sahtipossu...oli saatu lainaksi jostain juhlapaikalle. Teräksinen possu, jossa hanasta valui paikallista juhlajuomaa eli sahtia.

välillä sitä istuttiin kuin kanat orrella tai kukot tunkiolla

Kello taisi olla jokseenkin kolme ja aamuaurinko alkoi jo sarastaa kun meikäläiset painuivat nukkumaan. Arvannee ketä aamusella nukutti. Piti hieroa pari kertaa sunnuntaina silmiään, kun heräsi. Kello nääs olikin puoli yksitoista ja päivä parhailmmillaan. Äkkiä vaan ylös ja puutarhahommiin koiranputkia nyhtäämään omenapuiden ja marjapensaiden seasta. Olihan siellä paljon nokkosiakin, joten työtä, työtä,  työtä tehdään...

Oi jospa saapuis noutamaan, tuo prinssi uljas sadun ihmemaan...

Kotiinlähtö venyikin siten klo 21 pintaan. Tosin maantiellä oli joutuisampaa ajaa ja auringostakaan ei enää siinä vaiheessa ollut niin haittaa, joten ilma oli jo sopivasti viileentynyt. Nyt vaan juhannustansseja odottelemaan Maapirtille.

Pirjo Kämppi, omankunnan tyttöjä... esiintyy juhannuspäivänä pirtillä