Hallatarta alkoi hatuttamaan ja samalla hän toivoi muidenkin kertovan omasta hatustaan. Vaikka olenkin opetellut virkkaamaan uudelleen ja osaan sen verran ommellakin, että hattu syntyisi, niin esittelen teille pari hattuani, jotka ovat kaikkea muuta kuin omatekemät.
Pieni hattutarinakin minulla on ja kerron sen ensin: Aikoinaan töissä nuorempana innostuin ompelemaan kaikenlaista ja niinpä myös työtoverini useasti pyysivät minulta ompelupalveluksia, kun eivät itse osanneet ommella. Kerran eräs työtoverini pyysi, että tekisin hänen miesystävälleen kalootin eli se oli joku juutalaisten päähine, jota pitivät synagoogassaan päällä. Eihän minulla ollut oikein mitään mielikuvaa siitä, minkälainen tuo päähine oikeasti oli. Hän lupasi tuoda seuraavana päivänä kaavat minulle, kun mies piirtäisi sen ensin. No, seuraavana päivänä sitten hän ojensi kaavan minulle ja sanoi, että voisitko tehdä sen tämän mukaan. Hölmistyneenä katsoin kaavaa ja sanoin ettei se niin voi olla, sillä kaava oli pelkkä pyöreä paperi. Toinen vaan vakuutteli, että kyllä se sellainen on. Mainitsin, että kyllähän siinä pitää kaarevuutta olla ja muutenhan siitä tulee pelkkä lätyskä. Työkaverini tuohon, että "juu, juu, sellainen just". Mikäs muu auttoi kun ommella pelkkä lätyskä mustasta sametista ja vaan sivut huolitella ja ommella. Seuraavana päivänä kiikutin tekeleeni sitten tilaajalleen. Hän oli tyytyväinen ja vei sen avopuolisolleen. Seuraavana päivänä kun näin hänet, niin jopas oli naurussa pitelemistä. Sitten hänkin sen ymmärsi, että toki hatussa pitää paloja olla ja kaarevuutta, jotta se olisi hattu. Eihän siinä muu auttanut kuin tehdä uusi kalootti oikeiden ohjeiden mukaan.
Minulla on punainen huopainen lierihattu, jonka ostin Seinäjoen Tangomarkkinoilta pari vuotta sitten. Se oli se ainoa kerta, jolloin olen sinne päässyt. Sain hartaasti toivomani elämyksen syntymäpäivälahjaksi perheeltäni. Ajattelin ostaa sen hatun ja kerätä siihen tangopinssejä. Haaveena päästä useamminkin tuonne Tangomarkkinoille. Tosin taitaa olla vaan sillä lailla, että eipä sinne kovin usein raaski mennä. Silloin ostin muutaman aikaisemman vuoden pinssin ja vuoden eli 2004 pinssin. Uusia ei siis näillä näkymin ole tiedossa. Harmi.
Tangomarkkinahattu, jota tietty voi pitää muissakin hulinoissa
Jossain vaiheessa ostin torilta lomahatun, kun aurinko poltteli vaarallisen häijysti kasvoihin ja piti suojella ihoa. Käytin silloin kortisonia ja iho oli erityisen herkkä palamaan ja muutenkin niin ohut, joten sitä piti suojata hyvin. Monta vuotta tuo olkihattu onkin lojunut vaatehuoneen hyllyllä, unohdettuna, niin kuin isoisän olkihattukin.
...niin löysin vanhan olkihatun, siitä kerroin nyt...
