Viikonlopulla olin Musilin vertaistukikoulutuksessa Haukiputaalla. Lähdimme hyvissä ajoin eli jo edellisen päivän aamuna tilausajolinjurilla kohti Oulua. Määränpäänämme oli lomakoti Onnela Haukiputaalla. Matka taittui rattoisasti. Olin varannut mukaan kaikenlaista näperreltävää, kuten hitaasti etenevän tilaustyön eli siskolleni lupaaman boleron tekeleen. Onhan sekin edennyt lähes neulontaosuuden loppuun. Muutaman sentin neulekerroksien jälkeen on vielä edessä raunusvirkkaukset ja pikkuhiljaa siis työ etenee. Ostin matkalle myös sudoku-lehtiä ja luettavaakin oli mukana. Todellisuudessa pitkän matkan aikana, en ehtinyt neuloa kuin muutaman kerroksen ja sudokuitakaan en tainnut yhtään saada menomatkalla valmiiksi. Mielenkiintoisinta näytti olevan keskustelut muiden matkaajien kanssa. Näin matkantekokin sujui rattoisasti ja hauskaa oli.

Illan suussa saavuimme perille ja meitä odotti perillä iltapala. Matkalla olimme kyllä pysähtyneet lounaalle ja muutaman kerran kahvillekin. Muut kurssilaiset tulivat vasta seuraavana päivänä, joten saimme ottaa tämän etulähdön ihan levon ja virkistyksen kannalta.



Lomakoti Onnela sijaitsee Kiiminikijoen varrella ja oli kovin ihastuttava paikka. Seuraavana aamuna ehdimme vielä hieman tutustua kävelylenkillä paikkakunnan ympäristöön. Keskustaan oli neljä kilometriä, joten ihan niin pitälle emme kuitenkaan menneet.



Kävelimme mm. asemasillan päälle ja pääsimme sieltä käsin ihailemaan vapaana virtaaa Kiiminkijokea.



Ihailin vielä Onnelan saunarannasta matalan näköistä virtaavaa jokea, jota aamuaurinko kultasi.

Pikkuhiljaa oli kurssi alkamassa lounaalla ja sen jälkeen kokoonnuimme aloittamaan kaksipäiväisen vertaistukikoulutuksen kohtaamisesta.



Yli kolmekymmentä vertaistukijaa oli saapunut Oulun kupeeseen. Oikeastaan meitä taisi puolet olla juuri etelä-Suomesta, koska pääsimme yhteiskuljetuksella tulemaan. Muutama henkilö tuli matkan varrelta kyytiimme ja jokunen omalla autolla idästä ja Vaasan sekä Kokkolan seudulta. Loput taisivatkin olla pohjoisemmasta osasta Suomea

Päivien ohjelmaan kuului monenmoista kohtaamista ja case harjoituksia. Lisäksi sunnuntaina oli sairaalapastori luennoimassa kohtaamisesta. Mietimme mm. onnistuneita kohtaamisia, jotka olivat jääneet hyvin mieleemme. Lisäksi päiväien aikana oli runsaasti ryhmätöitä annetuista aiheista ja kehittelimme myös ideoita ensivuoden vertaistoiminnan teemavuoden tapahtumiin eri kuukausille.



Viikonloppu ei ollut pelkää puuratamista, vaan siihen mahtui myös paljon iloisia tapahtumia ja iltaohjelmaa. Sunnuntaina suuntasimme matkamme kohti kotikaupunkia ja olimme iloisen matkan saattelemana kotosalla illansuussa. Tämä oli oikein iloinen ja hauska reissu. Ensi vuonna ei sitten tällaista koulutusta olekaan luvassa, joten hyvä että päästiin käymään tuolla pohjolassa ja viikonloppu oli oikein antoisa ja oli ilo tavata tuttuja ja saada myös uusia tuttavuuksia.