Elämä on elämää

24.09.2008 - 14:57

Surullinen syyskuu sai onnettomalla tavalla listaan taas uuden ikävän tapahtuman. Onko enää lottovoitto elää Suomessa? Tämä ikävällä tavalla päättynyt tragedia on jatkona muiden lähiaikoina sattuneiden, ihmisten pahoinvointiin heijastastuneisiin tapahtumiin. Mietityttää, että minne uskaltaa enää mennä turvallisin mielin ja pitääkö lasten opetella jo pienstymyksiä, joihin ei pysty saamaan vastauksia.
Yrittää mielessään vaan kuvitella, kuinka kauhean surulliselta ja ikävältä tapahtuma tuntuu niissä perheissä, joita tämä tragedia koskettaa. Miksi tällaista tapahtuu? Miten tällaiset tapahumat voidaan estää?

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi."

Surunkohtaaminen voi olla vaikea tilanne ja mistä silloin löytää henkistä tukea ja apua. Täältä ainakin löytyy jotain eli Suomen ev.lut. kirkon sivuilla on "Surun kohtaamisesta".

Palaa kynttilä hiljalleen,
ilta pimenee.
Tuska kaivaa rintaa,
koskee, kirvelee.
Kuun valolta lohtua pyydän,
auta poloista.
Yksinäistä kulkijaa,
muiden joukossa.
Suljen silmät kostuneet
ja yhteen käteni liitän.
Pyydän rauhaa sydämeen
ja voimaa jaksamaan.

Voimia kaikille Kauhajoen turmassa menetyneiden läheisille ja surun ja tapahtuman kohdanneille!
Virtuaalikynttilän voi käydä sytyttämässä Lintukodon sivustolla ja välittää osanottonsa sitä kautta onnettomuuden uhreja sureville läheisille.

Kategoria: Arjen surua 2 kommenttia Kommentoi

Moninainen kirjoitti 24.09.2008 - 23:29

Eilen näillä nuorilla oli elämä edessä, tänään se on ohi.

Tarjuska ite kirjoitti 24.09.2008 - 23:31

Moninainen: Tosi surullista. Ei sitä koulupäivän alussa voinut kukaan tietää, miten karmealla tavalla kaikki katkeaa. Ei osaa oikein ymmärtää, että tämä voi olla totta.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.