Elämä on elämää

Viime viikonlopulla käväistiin puolukkametsässä ja edellisenä viikonloppuna myös. Annoin äidille osan keräämistämme puolukoita ja itselleni putsasin eilen niitä keräämiäni marjoja pakkaseen.

Onhan tässä aika homma putsata marjoja kotosalla, keittiön pöydän ääressä. Helpompaahan se kai olisi ollut siivota ne mökkipihamaalla, mutta viikonlopun aika on niin rajallinen, että hyvä kun ehtii edes metsään niitä keräämään.

Pussitin puolukat, kolme desiä per pussi. Sopivan kokoisia meidän talouteen. Halutessaan voi sitten survoa niitä, kun ottaa sulamaan niitä.

Pitää vielä esitellä maanantain ostokseni. Löysin eräästä halpakaupasta pinkin taikinalastan ja saman värisen silikonisudin. Eikä maksaneet edes paljon...2,99 kipale. Sopivan taipuisalta tuntui tuo taikinalastakin.

Kategoria: Keittiössä 5 kommenttia Kommentoi

Marjukka kirjoitti 18.09.2008 - 00:02

Löysitpä sopivan väriset lastan ja sudin itsellesi ;)
Perkaaminen on kummaa hommaa, vaikka kuinka siististi yrittää, niin aina niitä roskia kuitenkin löytyy väärästä paikkaa.

Ruusu ja Roosa kirjoitti 18.09.2008 - 00:14

Jopas on nätit keittiövälineet. Sopisivat hyvin tähänkin talouteen. :-) Näillä nurkilla oli huono puolukkavuosi, täytyy tyytä viimevuotisiin puolukoihin.

Tarjuska ite kirjoitti 19.09.2008 - 11:55

Marjukka: Enhän minä tietty voinut näitä keittiövälineitä vastustaa, kun ihan pinkkejä löytyi. Lisäksi ne vaikuttavat tosi käytännöllisiltäkin ja olivat kohtuuhintaisia. :) Lähinnä ulkohommaahan tuo perkaaminen olisi, kun marjat vierivät ja lehdet tippuvat muuten väkisinkin lattialle.
Ruusu ja Roosa: Kiitos...kiva, että on muitakin pinkkifaneja. :) En mä tiedä, että oliko niitä niin hyvin tuolla mökkiseudullakaan tai ehkä paikkapaikoin. Viikonloppukävijänä jää vaan monesti paitsi, kun paikkakuntalaiset ovat ehtineet ennen apajille. Tämä kyllä riittää ehkä meille ja äitikin sai osansa jo. :) Saahan niitä puolukoita tietenkin marketistakin, jos on tarvis. :)

Nelmi kirjoitti 19.09.2008 - 20:27

Kivasti olette noita puolukoita löytäneet. Itse en ole vielä tänä vuonna metsässä kerinnyt käymään. Voi olla niin, että meilläkin on paikalliset vieneet sen sadon mikä on tullut. No viimevuotisia on vielä ja kuten totesit kaupasta niitä saa lisää.
Nuo ostoksesi ovat mainiot, ei vain värin vuoksi, vaan koska ne on helppo pitää puhtaana. Minä voitelen pullasudilla kakkuvuoat ja sen sellaiset ja tavallinen suti kun on käsin pestävä usein jää tunne, että se rasvamäärä ei lähde mihinkään. Nuo silikoniset voi laittaa tiskikoneeseen.
Sitäpaitsi pienin lapsenlapseni rakastaa mössätä tuota sutia suussaan :) Onneksi ei vielä ole hampaita!
Kiitos piristävästä s-postista :)

Tarjuska ite kirjoitti 23.09.2008 - 00:23

Nelmi: Näyttää vähän joka puolella olevan metsän antimille ottajia. Onneksi puolukkaa ei mene niin hirveästi. Tänään tein herkkupuuroa ja taisi olla kovin herkullista, kun mummin mussukkakin söi sitä kyläreissulla kolme-neljä annosta ja hyvää kuulosti olevan.:) Lupasin tytöllekin hankkia tuollaiset silikonit, kun hän ihaili oitis niitä. :) Heh...monitoimivekotin eli näyttää käyvän siis purulelustakin. :))

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: