Ensinnäkin aamutuimaan sain puhelinsoiton Yliopistollisen sairaalan gastrolääkäriltä. Magneettikuvaukseni vastausta oli pohdittu lääkäreiden meetingissä. Jotain epämääräistä tulehduksen omaista muutosta sappitiehyeissä. Lääkäri lupasi viimeksi keskustella asiasta ylilääkärin kanssa ja soittaa minulle, jos päätyvät jatkotutkimuksiin. Kun ei soittoa noin kolmeen viikkoon ole kuulunut, niin ajattelin asian olevan ok. Tänään se sitten tuli. Aina tuo maksan tilanne hieman pelottaa taka-alalla. Lääkäri sanoi, että tulehdusmuutos voi johtua siitä maaliskuisesta pahasta tulehduksesta, joka minulla oli silloin. Asiasta on kuulema keskusteltu maksakirurgin kanssa ja päädyttiin siihen tulokseen, että minulle lähetetään kutsu viipalekuvaukseen ja mahdollisesti otetaan koepala maksasta, jos näyttää siltä että maksassa tai sappitiehyeissä on vielä tulehduksellista muutosta.

Mikä tässä positiiviselta näyttää on se, että mulla on maksa-arvot kunnossa. Ehkä ei mitään syytä huoleen? Aina on pieni pelko olemassa. Kuitenkin mulla on haimasyöpäarvot yli viitearvojen, mutta on ne joskus olleet aivan pilvissäkin eli yli 22 000. Mä olen sellainen vähän erikoinen tapaus. Kuulemani mukaan haimasairauksia tutkiva professorikin oli suuttunut minua hoitaneille lääkäreille aioinaan, kun he väittivät ettei minulla ole haimasyöpää. Professorin mielestä se ei ollut mahdollista, ei voinut pitää paikkaansa hänen tutkimustulostensa perusteella. Mitään muuta mahdollisuutta ei voinut hänen mukaansa olla, kuin että potilaalla olisi haimasyöpä. Jos potilaan arvot (Ca-19-9) nousevat yli 400, niin varmuudella kuulema voidaan sanoa, että hänellä on haimasyöpä. Kokemus kun on sen muka opettanut. Näin vaan oli tapahtunut, ettei mitään syöpää löytynyt ja minä kun löin lyttyyn hänen arvokkaan tutkimsutyönsä tulokset.  Joskus olen todennutkin, että minun osaltani voisi lääketieteen kirjat kirjoittaa uudelleen, sillä kaikki ei ole niin kuin niissä sanotaan. Minäkin olisin jo niiden mukaan monta kertaa kuollut. Heh...