Tänään sitten oli se h-hetki, jolloin tuo puhinoita ja tuhinoita aiheuttanut poncho tuli vihdoin ja viimein valmiiksi. Eilinen illalla alkoi hieman ahdistaa, kun näin Tiitsan työn edistyneen lähes määränpäähän. Muutan tuntia meni ja kymmen palasta tuli virkattua. Olin tyytyväinen, enää ei puuttuisi kuin kuusi palaa,jotka ajattelin jättää aamuksi. Vaan kuinkas sitten kävikään....jokun yläkerrassa naksahti ajattelemaan, että mitenkäs olkapäät yhdistetään? Olin pähkäillyt etukappaleen teon jälkeen, että mitenkäs tuota työtä kuuluu jatkaa. No, ajattelin että tehdään peilikuva ja sitten vaan viimeisillä palakerroksilla virkataan toiseen kappaleeseen kiinni ne palat. Eihän se tietenkään niin mennyt, vaan tuon kymmenen palan jälkeen, nythän mä sen hokasin...Nehän on ne viiden palan viimeiset palat kun tulee kiinnittää sinne olkakohtaan. Mitäs sitten kun palat tuli jo virkattua toisiinsa? Onneksi olivat laitapaloja, niin päätin purkaa ne vikaa kerrosta myöten ja liittää sitten kappaleiden väliin. Näin yksinkertaista. Siis valvotaan pikkaisen aikaa, ettei jää mieltä kaivertamaan. Mikäs oikein junttaa, kun ei onnistu, niin ei onnistu. Koko ajan kuvittelin, että virkkaan ne aivan oikein ja lopussa silmukat eivät jostain syystä mene tasan. Purkaan ja yritän olla skarppina. Ei tule mitään ja taas purkaan...ei saa hermostua. Nyt pitää ottaa rauhallisesti. Vihdoin ja viimein (on kulunut varmaan kaksi tuntia) kun huomasin, että sen palan kukassa oli 9 terälehteä. Ei kun uusiksi ja nyt näyttää onnistuvan. Vihdoin ja viimein kappaleet ovat yhdistettynä toisesta  laidasta. Kello näyttää olevan 2:30, kun luonto antaa periksi mennä nukkumaan. Aamulla on oltava kuin sotamies hereillä kellon soidessa. Taloyhtiön remonttimiehet kun tulevat aamutuimaan omilla avaimilla sisään ja huutelevat hyvät huomenet. Jos en ole ehtinyt pukeutumaan, niin hiiren hiljaa odottelen, että kuuluuko keittiöstä meteliä ja sitten kun on hiljaista hiivin vaivihkaa olohuoneeseen.

Tässä tämä sisulla tehty virkkaustyö on. Edellisestä virkkaustyöstä on varmaan parikymmentä vuotta aikaa. Toki siellä jokunen räpellys on, mutta "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mittään".

"voip olla vähä lintallaan piällä"

pinkin kanssa näkyy ehkä vähän paremmin tuo kuvio

Jokos pukkaa uutta ponchoa tulemaan? Uskoisin, että toinen menis jo paremmalla rutiinilla kuin tämä ensimmäinen. Sehän on yleensä harjoituskappale.

Leenukka kun vielä saa omansa valmiiksi niin sitten on virtuaalikahvin paikka =D