Tänään olin kuulemassa Töölössä tuumorimeetingin päätöstä. Hieman jännittyneenä lähdin liikkeelle, mutta ei mitään paniikkia kuitenkaan ollut ilmassa. Olin sopinut ystäväni Maijan kanssa, että hän tulee mukaani polille, tueksi ja turvaksi. Niinpä pyysin hänet mukaani myös vastaanotolle, siltä varalta, jos jotain olellista jäisi jännityksen vuoksi kysymättä.

Haava näytti parantuneen odotetusti ja neljästä vartijasolmukeesta otetut tulokset olivat puhtaat eli niissä ei ollut mitään muutoksia. Lisäksi tervettä ihoa, jota oli poistettu kasvaimen yhteydessä, ei havaittu mitään pahanlaatuisia solumuutoksia. Joten tämä reissu sisälsi iloisia uutisia ja näin ollen kai voi tältä erää sanoa, että minulla on ainakin tämän suhteen, terveenpaperit. Pyysin mukaani vielä tulosteet labrakäynnistäni ennen leikkausta, otteen sairaalakertomuksesta, sekä Maijan huomioista tajuttiin pyytää jäljennös tuumorimeetingistä. Epikriisi tulee sitten myöhemmin postitse. Näin ollen asia on tältä erää selvä, mutta kontrollitutkimus on kolmen kuukauden päästä. Lisäksi kerroin, että ainoa ongelmani on oikeastaan se, että huuleni keskikohdasta valuu sylkeä leualleni, syödessäni ja puhuessani. Tunto on vielä jonkin verran poissa huulen alapuolelta ja siksi en tunne tuota syljen eritystäkään. Lääkäri sanoi, että vaivaan voi tehdä hieman hienosäätöä muutaman kuukauden päästä eli pienen korjausleikkauksen. Täytyy katsoa mitenkä huulet ovat muotoutuneet kolmen kuukauden päästä ja tuota tunnottomuutta ja kiristelyä voi olla vielä puolen vuodenkin päästä.

Mikä tässä parhainta, niin tauti on ainakin tältä erää voitettu ja etäpesäkkeitä ei ole tiedossa. Nyt on ilon aika. Tässä tämän päivän kauniit ruusut, joita kuvasin sairaalan läheisessä puistossa mennessäni vastaanotolle. Kiitos vielä Maijan, kun lähdit tueksi ja turvaksi.



Näinhän minä arvelinkin, että tästä tilanteesta taas selviän, kuten niin monesta vaikeasta tilanteesta aiemminkin. Suojelusenkelit ovat taas olleet rinnallani ja toivon siemen on itänyt edelleen.
Turhaan olisin näitäkin viikkoja hassannut turhan murehtimiseen, sillä etukäteenhän ei koskaan voi tietää ja sitten kun on surun aika, niin sitten antaa sen tulla.



Pilvisenkin päivän jälkeen paistaa aurinko, kirkkaampana taas kuin ennen. Sateenkaarenkin päässä on onni.