Sunnuntaina lähdimme aamutuimaan Uudenmaan Munuais- ja maksayhdistyksen eli Uumun kanssa reissuun Lappeenrantaan. Osallistuimme kolmen yhdistyksen perinteiseen kesäpäivään, jonka tarkoitus on liikunta ja yhdessä olo. Vuosien ajan ollaan käyty mittelöitä petankkipystistä. Kuluneen vuodan ajan se on ollut meidän yhdistyksemme hallussa ja tarkoitus oli tietenkin ottaa se edelleen oman yhdistyksen kaappia koristamaan. Paikan päällä olisi ollut tarkoitus myös pelata mölkkyä ja tikkaa. Bussissa jo puuhasteltiin joukkueita, mutta minä jäin kyllä suosiolla pois näistä peleistä, sillä kaulan tikit olivat vielä kovin tuoreita ja niitä ei sovi revittää "sairasloman" aikana. Parempi on odotella ensin jälkitarkistusta ja sitten katsoa mikä on tilanne ja saako luvan osallistua liikuntaan ja keilaamiseenkaan vielä.

Saavuimme ennen puolta päivää Lappeenrantaan, jossa joimme tulokahvit. Pysähdyimme kyllä jo mennessä Pukaron Paronissa, mutta siitä oli jo jonkin verran aikaa. Onneksi meillä oli oiva tilaisuus ennen laivaristeilyä, tutustua Lappeenrannan Hiekkalinnaan.



Hiekkalinnan taidonnäytteet olivat tosi upeita ja viimeistä piirtoa myöten tarkkarajaisesti tehty. Tässä hevosia vankkureineen liikenteessä. Uskomatonta, mitä hiekasta voi saada aikaiseksi.



Meneillä näytti olevan myös junanryöstä. Nuo miehet junavaunun edessä olivat niin aidon näköisiä. , kuten tuo hiekkajunakin. Siinäpä olisi iseille mallia, jos pikkupojat haluaisivat hiekkakakkujen sijasta tuollaisia. Heh-hee....kukakohan ottaisi Hiekkalinnasta "vaarin".

Joukolla naiset ostivat ihmesoruksia, jotka muuttivat väriä ihon lämpötilan mukaan. Minäkin kokeilin, mutta taisin olla niin kylmä, että se näytti vain harmaata väriä ja lisäksi minulla on niin ohuet sormet, että en olisi löytänyt ehkä aivan sopivaa sormusta. Lisäksi olisi vaikea pysyä niin tasalämpöisenä, että sormus sopisi asukokonaisuuteen. Olisihan se aivan hassua, jos sormus näyttäisi vihreätä....poikkeisi vallan vaatetuksestani. Joten en ostanut sormusta, kuten moni muu.

Viimein pääsimme matkaan, joka johti Suvi-Ellenillä kohti Riutansaarta, joka sijaitsee Taipalsaaressa.Linkin kautta voitte ihastella enemmän käytikohdettamme. Laiva oli lastattu iloisilla risteilijöillä. Istuimme kyllä aika lailla, kuin sillit suolassa alakannella, sillä aamupäivällä tuntui vielä aika tuuliselta ja pientä tihuttamistakin oli ilmassa. Meillä oli ilo seurata laivasta käsin purjehduskilpailujen veneitä, jotka lipuivat pitkin Saimaan selkää.



Puolentoista tunnin päästä olimme jokseenkin paikan päällä eli Riutansaaressa.



Ensimmäisenä meitä odotti pitkät porrasrivit ja joillekin hieman vaikeakulkuinen maasto, mutta ylhäälle pääsy kannatti, sillä pian saimme nauttia herkullisesta lounaasta kaikkine lisukkeineen. Maha oli kyllä niin täynnä, joten ei sen jälkeen kyllä olisi jaksanut enää mitään mittelöä suorittaa. Tilanne kyllä näytti siltä, että petankki- ja mölkkyottelut saivat sovinnolla jäädä seuraavaan vuoteen ja niin se pysti jäi vielä meille vuodeksi. Tikkakisoja sentään pystyttiin pitämään ja voitoiksi tuli makeisrasioita, joista osamme saimme me "laiskatkin" kotimatkan varrella.



Mökki, jossa lounastimme, sijaitsi korkealla kukkulalla. Riutansaarelta oli hulppeat näköalat Saimaalle ja piti kyllä olla hieman varovainen taas kuvauksien kanssa, ettei löytäisi itseään rinteen alapuolelta.



Näkymä Riutansaaren kallion päältä Saimaalle.



Ennen kotiin lähtöä oli vielä mahdollisuus saunoa saaressa olevassa kotasaunassa. Itse en uskaltanut tällä kertaa mennä sinnekään. Huuleni hieman oireili siihen suuntaan, jotta piti seurata tuleeko siihen tulehdus päälle.



Viimein pistettiin Suvi-Ellenin nokka kohti Lappeenrantaa ja matkalla ohitimme kalliomaalaukset, joita oli maalattu monia satoja vuosia sitten matkan varrella olevan kallion seinämään.



Yritin laittaa punaisella merkinnän kallion osaan, jossa näytti olevan niitä kivikautisia kalliomaalauksia. Paikan päällä niitä oli hieman vaikea erottaa, ohi lipuvan laivan kannelta. Kotosalla sitten "suurennnuslasilla" niitä tarkempaa pääsin katsomaan.



Tällaiselta Saimaan vesistö näytti paatin kannelta katsottuna ja ilmakin oli suopea meille, vaikka jo säätiedotukset olivatkin povanneet ukkoskuuroja ym. sateita. Laivassa vielä saimme nauttia kakkukahvistakin.



Kaikki mukava päättyy aina aikanaan ja pian saimme katsella vain kun Suvi-Ellen lipui kohti satamapaikkaansa, jättäen meidät Hiekkalinnan kupeeseen, josta pääsimme linjuriin, vieden meidät kohti pääkaupunkia. Päivä oli ollut mukava ja monia tuttuja tuli nähtyä, mutta myös uusia tuttavuuksia tehtyä. Oli ollut ihan mukava reissu.

Matkan varrella oli vielä kameramiehille ja -naisille paljon kuvattavaa. Yritimme Savisudin kanssa kilvan kuvata ikkunasta hienoa auringonlaskua. Tässä kuva siitä, miten Savisuti kuvaa auringonlaskua:



Hieno auringonlaskukuvahan siitä tuli, joten kyllä se autossakin voi onnistaa..

Matkan jälkeen oli muuten hyvä olo, mutta kyllä siihen huuleen tuli tulehdus ja onneksi pääsin maanantaina ongelmitta terveyskeskukseen lääkärille ja sain kymmenen päivän antibiottikuurin. Toivotaan, että tulehdus hellittää, pingotus laskee ja punotus vaalenee suupielestä Nytkän on mätäkuu ja pitää olla tarkkana näissä tulehduksissa.

Huomenna menen jälleen reissuun, mutta suuntana on Lohja kirkkoineen ja Vironperän kautta Tuohilammelle Vihtiin. Toivotaan kohtalaista retkeilykeliä huomiseksikin.