Tämän vuoden kesäloma kutistui mökkeilyn kannalta aika vähiin, mutta viikonloppu kruunasi loppuhuipennuksen. Aloitimme torstaina mökkimatkan kiertotien kautta eli ajelimme Asikkalan kautta nelostielle. Siitä on aikaa, kun olemme niitä mutkia ajalleet ja aurinkoisena päivänä näkymä oli varsin kaunis.



Pulkkilan harjun alkupäässä ihastelimme vesistöä, joka oli kuin eteläisissä rantamaisemissa. Vesi oli niin sinisen väristä ja läpikuultavan puhtaan näköistä. Kivet heijastivat rantaveden läpi pitkän matkaa.



Tällaisiin niittykukkiin en ole aiemmin ikinä törmännyt. Ne ovat kelta-apiloita. Enpä ole sellaisia edes tiennyt olevankaan. Onneksi minulla oli mökillä vanha kirpparilöytö eli koulun kasvikirja, jossa oli useiden niittykukkien kuvat ja tiedot.



Samankaltaisi kukkia on muitakin, mutta tuo kuva sopi parhaiten tähän yksilöön. Noukin muutaman kukan varren ja jätin ne kuivumaan kaapinpäälle mukiin. Enkäpä niistä onnistaa viljellä pihapiiriin hieman kelta-apiloitakin. Saas nähdä miten siinä touhussa käy ja mistä niille paikan keksin.



Käväisimme lauantaina mieheni kasvattikodin pihapiirissä ja siellä oli räystäspääskyt pesineet talon räystään tyveen kyhäämiinsä pesiin. Pari uskaliasta poikasta uteliaisuuttaa tiirailivat valokuvaajaa....vierasta ilmestystä sieltä korkeuksista. Hellyyttävän näköisiä poikasia.



Mökillä kukki ihanasti äitienpäivälahjaksi saamani runkoruusu. Alkujaan luulinkin, että se kuivui, kun siirsin sen ruukusta maahan kasvamaan. Tosin se innostuikin kovin sitten virkoamaan ja teki aivan täyteen kukkanuppuja ja tässä se on kai parhaimmillaan.



Viikonlopulla oli oikeastaan pakko kerätä musta- ja punaherukoiden marjat pensaista, sillä mökille pääsemme vasta kolmen viikon päästä seuraavan kerran. Tosin räkätit olivat pitäneet siitä huolen, ettei meille jäisi turhan paljon noukittavaa. Punaherukoita tuli ehkä noin parisen litraa. Yksi pensas oli vain osittain marjoja täynnä ja muut ammottivat tyhjyyttään. Mustaherukoita eivät taida räkätit huolia, mutta ne eivät ole miellä tähänkään asti kovin marjoja tuottaneet. Siitä en ota kovin paineita, sillä herkukat sisältävät runsaasti kaliumia, joka on munuaispotilaille hieman kiellettyä herkkua. Yritän välttää näitä kaliumpommeja. Tuo parisen litraa voin kyllä käyttää mehun valmistukseen. Siihen laitan kuitenkin suuren osan vattuja ja muro-osan punaherukkaa. Metsän marjat sisältävät vähemmän sitä kaliumia. En tosin kyllä tiedä kuinka paljon tuossa vatussa on ja onko sillä eroa noiden herukoiden osalta paljon?
Tein homman sinä aikana, kun mies ja naapurin Kalle kävivät "huitsin Nevadassa" etsimässä mustikoita, joita ei monen tunnin etsinnänkään jälkeen löytynyt kuin parisen litraa. Täytyy kai tyytyä tuohon kesäiseen mustikkasaaliiseen. Vattuja kyllä olisi enemmän, mutta aikapula iski....loma loppui kesken ja vatut jäivät puskiin. Onneksi ehdimme lauantaina ja  sunnuntaina noukkia metsävattuja 4-5 litraa, josta osa meni lapsille ja piirakoihin. Tein vielä tänään vieraille kotona vatuista muropiirakan, jossa oli kermaviilitäyte. Sitä en edes muistanut kuvata ja sille kävin vanhan aikaisesti.....se hupeni kertaheitolla, joten ei ollut enää mitään kuvattavaakaan.



Sunnuntaina oli määrä lähteä takaisin kotiin, mutta viimeisen lomapäivän kruunasi entisen työtoverini vierailu mökillä, miehensä kanssa.Yllätysvieraita varten tein sunnuntaipäivällä noukkimistani vatuista muropiirakan, joka maistui taivaalliselta vatkatun vanhan ajan vanilijakastikkeen kera. Piirakka hupeni paria palaa lukuunottamalla neljän hengen suihin. Kahtena päivänä siis herkuteltiin erilaisin muropiirakoin ja hyviä olivat molemmat. Senhän kieli sekin, ettei niistä ole kuin muistot jäljellä.



MarLilta sain ihanan vaaleansinisen pöytäliinan, jossa oli rosan värisiä syreenin kukkia. Se sopi vallan hyvin saunan terasilla olevalle pöydälle. Siinä maistui päiväkahvit tosi hyvälle ja loma sai näin kauniin päätöksen.

Ikävintä lähtöpäivässä on aina tietenkin se asumisen jälkien siivoaminen ja pakasteiden ja jääkaappien sulatus ja pesu. Pitää muistaa kaikki matkatavarat....onkohan varmasti kaikki tarvittava mukana. Sitten vasta matkaan ja eka yö taas kotona ja uni ei tullut. Kaupungissa on aina kuivempi ja lämpimämpi huoneilma. Itse nukun yleensä kuin uppotukki mökkisängyssä, vaikka siinä ei mitään bonelpatjaa olekaan. Ilma huoneessa on sopivan viileä ja ei turhan kuiva.

Monen moista mahtuu kesälomaan ja siihen kahteen aikaisempaan mökkilomaviikkoon, mutta tässä sitä loppuhuipennusta, joka on tuoreemassa muistissa.

Ensi viikonloppuna nokka kohti Lappeenrantaa retkeilemään porukalla.