Viikko on vierähtänyt tuumorileikkauksesta. Lauantaina kävin kaupungilla hattukaupassa. Tarkoitus oli ostaa sellainen leveälierinen, olkapäille ulottuva lierihattu, jota eräs tuttavani minulle ehdotti. Kävin hattukaupassa ihmettelemässä moista isolieristä hellehattua. Oikeastaan se oli tarkoitettu rantahatuksi tai terassihatuksi ja olisin ollut kyllä aikamoinen täti-Monika, jos sen olisin ostanut. En olisi kyllä nähnytkään sen alta mitään, vaikka oikeastaan se oli hauska ja vielä pinkin värinenkin. Tosin löysin kaupasta pari muuta ehdolla olevaan lierihattua ja valitsin kevyenlaisen, ilmavan tuntuisen lierihatun ja värillähän ei ollut väliä, kunhan oli rosan värinen.



Nappasin peilin kautta "täti-Monikasta" kuvan. Kas näin hattu heiluu ja hattu heiluu näin. Oli ihan pakko ostaa lierihattu, vaikka se aika tätimäiseltä tuntuukin, sillä näinä päivinä aurinko on ollut vaarallisen polttavaa ja en kyllä enää haluaisi saada toista tällaista okasolusyöpää itselleni ja yritän kaikin tavoin varjella kasvojani tuolta ihanalta, mutta pelottavalta lämmöltä, jota taivaalta tuikkii, vaikka se onkin harvinaista "herkkua".



Hatun lierit voi halutessaan kääntää osittain ylöspäinkin tai suojata kasvojaan auringolta, käänäen lierit alspäin ja samalla saatoin hieman mennä piiloon lierien alle. Lisäksi helteelläkin olen pitänyt jakkua ja kaulalla suojaavaa ja mustelia peittävää huivia.



Tällaiselta huuleni näytti vielä viime viikon alkupuolella



Tällaiselta se näyttää tänään. Nyt on tikit otatettu aamupäivällä pois, joita oli yhteensä yli kolmekymmentä ommelta. Kymmenkunta ommeljälkeä sijaiti huulessa ja vielä joitain huulen sisäpuolella. Lisäksi kaulalla oli molemmin puolin ainakin kymmenen tikkiä eli yhteensä noin kolmisenkymmentä ommeljälkeä. Ne oli onneksi kursittu ohuen ohuella langalla ja sillälailla yliluottelemalla kaulalta eli oikein fiinisti, kuten plastikkakirurgit osaavat. Toki heti peilasin huuliani ja totesin helpotuksella, että eivätpä ne kovin kauhealta näytäkään. Vielä on hieman jäykkyyttä ja puutuneisuutta siinä huulen alla, mutta aika senkin varmaan parantaa, kuten haavatkin. Vielä on runsaasti mustelmia kehossa, mutta eipä oikeastaan kipua juurikaan. Rintakehäkin on vielä kovin musta ja ehkä näyttää siltä, että olen ollut kuristuksen kohteena.....ei suinkaan. Nyt on jo hieman sateenkaaren värejä kaulallani, mutta toivotaan, että olen parin viikon päästä mustelmaton rippijuhlissa.

Tänään olin päivällä magneettitutkimuksissa. Hieman jännitin, että kuulenko hengitysohjeita, kun piti karsia kaikki kuulolaittetta myöten syrjään. Onneksi sain selkeä-äänisiä ohjeita, niin ei mitään jäänyt arvailun varaan ja puolisen tuntia putkessa meni ongelmitta. Elokuun loppupuolella kuulen sitten niitä tuloksia. Magneettikuvaus tehtiin runsaan laihtumiseni vuoksi ja samalla katsotaan puolivälissä kuuta imeytymiskokeita ja syöpäkoe CA-19-9, joka joskus vuosia sitten oli minulla 22 000, kun normaali yläraja tuolle kokeelle on alle 26. Silloin oltiinkin niin varmoja, että minulla on haimasyöpä ja haimasairauksia tutkinut professori jopa oli ollut raivoissaan, kun kumosin hänen tutkimustuloksensa. Minullapa ei ollutkaan kaikesta huolimatta haimasyöpää, vaan varsin raju  tulehdus eli pseudokysta haimassa. Aina ei siis kaikki ole sitä, miltä näyttää. Tuo arvo ei ole koskaan ollut minulla täysin normaali ja viimeksi taisi olla noin 55 ja silti ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ainakin tulee nyt kaikki mahdollisuudet tarkistettua ja toivotaan, ettei mitään uutta löydy.

Viikko on sujunut kohtalaisen kitkattomasti neste- ja keittodietillä. Knorrin soppia on imetty pillillä ja latkittu teelusikalla ja jonkin verran myös manna- ja kauravellejä. Mustikkasoppa on ollut edelleen hyvää lääkkeiden kanssa ja pillikahviakin on tullut juotua. Kahvipullat vaan ovat saaneet jäädä väliin, mutta tänään ostin hillomunkkia, kun sain jo syödä normaalimpaa. En taida kylläkään vielä viikonlopulla pihviä grillata, vaan kokeilen jotain pehmeämpää. Nyt on kaalilaatikko uunissa....huom! kellonaika, mutta maistuu se hieman myöhempäänkin. Uskon, että kaalilaatikko on nyt taivaallista herkkua....pitkästä aikaa. Huomenna lähdetään lomailemaan sunnuntaihin asti. Sitten alkaa jollain arki ja aherrus ja minulla jatkuu "sairasloma" vielä viikon ja sitten saan nauttia eläkepäivistäni jälleen.

Jotain iloa sitä ruokavalioon piti viikon aikanakin keksiä, joten kesällä tällainen herkkukin maistuu ja sitä on helppo nauttia pillillä.



Nami-nami...mansikkapirtelöä, joka valmistui helposti tehosekoittimella. Pari palasta vanilijajäätelöä, pakasteesta mansikoita ja pieni loraus maitoa ja kone täysille. Pian oli hellepäivän nautinnollinen pirtelöjuoma valmista ja hyvältä maistui.

Huomenna saan ottaa teipit pois, jotka laitettiin vielä tänään, kun hieman rei'istä tihutti verta ja saunaankin voin mennä jälleen.

Muutaman päivän olen vielä siis kesälaitumilla ja sunnuntaina jälleen koneen äärellä. Voikaatte hyvin ja nauttikaa kesästä.