Suuri koitos on nyt takana päin. Eilen puolilta päivin minut kärrättiin leikkaussaliin. Katsoin kelloa viimeisen kerran 12:15 ja sen sitten alkoi kova hulina salissa. Anestesialääkäri, anestesiahoitaja ja lukuisia muita hoitajia pyöri ympärilläni. Jokaisella oma tehtävänsä. Onneksi anestesialääkäri ei ollut sama, joka edellisenä päivänä oli luikkinut karkuun. Paikan päällä oli roteva, murtaen suomea puhuva lääkäri, joka näytti tuntevan hyvin työnsä ja toivotteli viimein "hyvää yötä ja kauniita unia". Tunsin kuinka viimein vaivuin syvään uneen. Leikkaavia lääkäreitä en sitten ehtinyt missään vaiheessa nähdä. He olivat poistuneet asemistaan jo ennen minun heräämistäni. Varttia yli kolme tunnistin olevani heräämössä, mutta silmät tuppasivat väkisin vielä kiinni. Vasta noin tunnin päästä tunsin herääväni todellisuuteen ja jaksoin kysellä mitä minulle oli tehty. Huulesta oli leikattu noin parin sentin pala ja arpi on rauhan merkin muotoinen. Kaulaltani on poistettu kolme imusolmuketta, joista tutkimuksissa tiedetään enemmän. Nyt ei voi paljoakaan nauraa näillä varustuksilla, mutta olisi kyllä hieman hymylyittänyt, kun hoitaja näytti pientä piirustusta naamastani. Se oli tehty ehkä hieman pikaistuksissaan ja ilman sen kummempia piirustustaitoja. Siitä vaan selvisi, että missä kohtaa huulessa tikit ovat ja missä muodossa. Varsinainen pilakuva. Kuuden maissa pääsin takaisin osastolle, jossa sain velliä ja soppaa päivän ensimmäiseksi ateriaksi. Täytyy kyllä todeta, että eihän ne sisällä pysyneet, kun nukutuksesta oli tullut sen verran huono olo. Hieman hankalalta tuntui voida pahoin, kun huuli oli tupussa ja leuassa tiukat teipit. Lisäksi kaulaan oli laitettu vielä toppinkia, suojaamaan poistettuja imusolmukkeita.


Okasolusyöpäleikkaus huulesta
ja imusolmukkeiden poisto

Nappasin osastolla maatessani itsestäni muutaman kuvan, josta näkee eilinen lookini. Happiviikset olivat nenässä vuorokauden verran ja kaulassa oli vielä aamuun asti sideharsoa, koska imusolmukkeiden kohdalla oli pientä vuotoa. Kuva ehkä näyttää hurjemmalta, mitä kaikki todellisuudessa tulee olemaan. Huuleen tulee se rauhanmerkin muotoinen arpi ja kaulaan kolme tikkausjälkeä eri kohtiin.
Peilistä yritin tiirailla minkälainen suppusuu minusta on tullut, mutta ei siitä vielä mitään mielikuvaa saa, kun kasvot ovat vielä kovin turvoksissa. Huulen sisäpuolella on sulavia tikkejä ja ulkopuolella on ehkä noin kymmenkunta tiivistä tikkiä, josta ei pitäisi jäädä kuin ohut nauhamainen jälki. Saas nähdä sitten, miten arpikudos paranee. Päivällä poistettiin ylimääräiset sideharsotuput ja jäljelle jätettiin liimanauhaa. Pitkä teippaus kasvojen kohdalla on vähentämässä turvotusta. Näyttää ehkä ulkopuoliselta hurjalta. mutta viikon päästä kasvot pitäisivät olla jo paremman näköiset. Keskiviikkona poistetaan tikit ja samana päivänä pääsen Meikkuun magneettikuvaukseen. Sitten on mahdollista lähteä vielä mökkeilemään muutamaksi päiväksi, ennen miehen loman loppua. Nyt ollaan kuitenkin kotosalla vielä ennen tikkien poistoa, jos tulee jotain vuotoja tai muita särkyjä, niin on apu lähellä.
Lääkäri selosti, että parin viikon päästä haavat olisivat kokonaan parantuneet. Kontrolli on noin neljän viikon päästä ja silloin saan tietää vartijasolmuketutkimuksen tulokset eli mitä noista poistetuista imusolmukkeista löytyi....toivottavasti ei mitään. Muuten tulee vielä laajempi leikkaus imusolmukkeisiin ja jatkohoitoa suunnittellaan tutkimustulosten mukaan.

Kyselin lääkäriltä tämän okasolusyövän riskejä levittää etäpesäkkeitä. On aika harvinaista, mutta elinsiirtopoitlailla on suurempi riski. Olen kuitenkin aika levollinen asian suhteen, sillä todelliset kriteerit eivät täyttyneet tähän vartijasolmuketutkimukseen, sillä yleensä se tehdään silloin jos solukkoa on 5mm verran ja minulla oli noin 3 mm, mutta kun olen elinsiirron saanut, niin päättivät ottaa sen tutkimuksen riskine vuoksi.

Ei tunnu kummempia kipuja, muuta kuin kaulalla, josta on niitä imusolmukkeita poistettu ja siinä on turvotusta enemmän. Huulet ovat kyllä aika supussa, joten täytyy varovasti puhua ja syödä (pillillä), ettei tikit huulen sisältä repeä. Olen kyllä tänään ollut aika paljon äänessä, joten pitää pikkuhiljaa rajoittaa tätä puhumista. Onneksi tässä kirjoittaessa ei tarvitse olla äänessä. Kiitos kaikille tseppajille, olette ihania ja lämmöllä muistan myös teitä lohdullisista sanoistanne.