
Eilen istuskelin tietokoneen ääressä ja katselin samalla ikkunastani ohikulkijoita. Kävelytietä kulki muuan koirantaluttaja. Kesken kaiken iski eteen niistämistauko. Mitä tekikään tuo matkalainen? Vanhanaikaisella otteella niisti kaiken limaläjän käteensä ja ravisti roimasti sen pusikkoon, pyyhkien käsiään sitten pensaikon lehtiin. Loppujen lopuksi kaivoi taskustaan nenäliinan. Pyyhki kätensä siihen ja sitten nenänsä. YÄÄKS!!!...Sanoisinko, että "voi hyvät-tavat-on"
Olempa nähnyt kaupassa kuinka vanhempi mieshenkilö niisti yhtä vanhanaikaisesti keskellä kauppakäytävää ja ravisteli eritteensä keskelle lattiaa, pyyhkien sitten loput käsistään housun lahkeeseen. Tulee vaan väkisinkin mieleen, että kenellekköhän enää uskaltaa sanoa kohta "käsipäivää". Tiedä mitä bakteereja ja basilleja niissä kämmenissä loppujen lopuksi on.
Koulupojat räkivät pysäkeillä ja siinä on sitten välillä taiteilemista katsoessaan mihin astuu.
Tummaihoinen maahanmuuttaja puhdisteli toissapäivänä lähiön kuralätäkössä polkupyöränsä rengasta. Sanoi ajaneensa vahingossa koiran kakkaan. Vaan eipä tuo erite sovinnolla renkaasta pois lähtenyt, vaan siinä kului minuutteja ja tuntui kuin se olisi vaan yhtä sitkeästi ollut siinä. Mies totesi, että jos lähtee ajamaan niin vaatteet likaantuu. Harmillista, kun ei kaikki osaa jätöksiä poimia pieniin pusseihin.
Muistan vuosia sitten tapahtuneen. Naapuriston tytöt olivat ulkosalla leikkimässä. Mieshenkilö siihen sattuu koiransa kanssa. Koira tekee hätänsä keskelle pihaa. Tytöt huudahtavat, että katso nyt se pa.....si tohon. Mies siitä hieman hämmentyi ja noukki pötkylän kouraansa, miettien varmaan tuskaisesti minne sen kädestään pistäisi. Sitten tytöt koilottamaan kovalla äänellä: "Katsokaa, nyt se otti sen kouraansa". Kyllä tytöillä oli hauskaa ja hieman on kyllä itseänikin tuo juttu naurattanut vuosien aikana.
Onneksi ei sitä lintuinfluenssaa tullutkaan vielä... muuten olisi jo aika painajaismaista tällainen räkäkulttuuri.
|
|
"Tule käymään tai mene kotiisi"
Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.
KAMERA, JOLLA KUVAAN:

CanonPhowerShot A640

Canon Ixus 105
Nikon D70S






SUOSIKKIBLOGEJANI:
Famu
Fasun maailma
Hellapoliisi
Hetkiä ja ikuisuuksia
Hilkkako
TERVEYSLINKKEJÄ:

ELINSIIRTO- JA MAKSAKIRURGIAN KLINIKKA
Primaari Sklerosoiva kolangiitti

kokemuskoulutuksesta pätevää hanke
Hoitoonpääsyn perusteet tautiluokittain
Kelan erityiskorvauksiin oikeutetut
Sitran ja Duodecimin terveyskirjasto
Terveystieteiden keskuskirjasto - TERKKO
TERVEYSUUTISIA:
Leiraksen käytännön lääkärikirja: Maksasiirroista ja kolestaattisista maksasairauksista
YRITYSLINKIT:
UUMU
Munuais-ja maksasairaudet, elinsiirrot, vertaistuki
Munuais- ja maksasairaudet, elinsiirrot, vertaistuki
Rekistöröitymällä pääsee keskustelemaan aiheista
Ällöttää, kun vanhat ukot ampuu nenästään limppejä... Yök!
Juttelimme siinä kaikkea ja yhtäkkiä menin katsomaan, että missä se Piki on... No se oli löytänyt kivan "kakkapaikan" sieltä ihanasta satiinityynykasasta. Mä en tiennyt, että mitä teen kun näin, että pötkylä alkaa tulemaan.... Huusin vain miehelleni, että "Pena, auta"... ja työnsin käteni alle.
No muilla oli naurussa pitämistä kun mä olin avuttomana Pikin kakkakasa kädessäni... Mutta eipä mennyt satiinityynyille kakat.... Nauratti se jälkikäteen :o)
Maiju