Elämä on elämää

30.06.2008 - 23:54

Tänään aamusella vatsassa kierteli kaiken maailman perhosia, kun minun piti lähteä kaupunkiin, Töölön sairaalaan tapaamaan plastikkakirurgia. Juu, kyseessä ei toki ollut mikään kauneusleikkaus, vaan kyseessä oli se "carsinoma spinocellulare" eli okasolusyöpä, joka todettiin huulessani. Sitä on tutkittu jo kolmatta kuukautta. Ensimmäisen koepalavastauksen jälkeen pidettiin "tuumori meeting", jossa päättivät, ottaa vielä ekskiisiobiopsian ja lisäksi vielä vartijasolmukekartta, kasvaimen poiston yhteydessä.

Meetingistä, seuraavana päivänä, otettiin tuo ekskiisiobiopsia ja vastausta odotin runsaan viikon verran. Sitten lähete tehtiin Ihotautiklinikalta Töölön sairaalaan, jonne kuvittelin heti pääseväni (juhannuksen jälkeen) toimenpiteeseen. Juhannuksesta on nyt kulunut runsas viikko ja tälle päivälle olin saanut ajan plastikkakirurgille. Hortoilin oudokseltani sairaalan käytävillä ja huonosti informoitujen opasteiden ansiosta, odotin jonotuslapun väärälle puolelle. Oikea jonotusnumerolaite olisi sijainnut toisen käytävän laidalla, pylvään takana, joten sitten vasta, kun kyselin asaiasta, niin minut ohjattiin oikealle jonotuslappukoneelle.Onneksi ehdin ajoissa polille. Siellä herttainen naislääkäri otti minut vastaan. Tosin vastaanotolla ei paneuduttu minun tuumoriini fyysisesti, vaan todettiin ne tutkimustulokset, jotka olin jo kuullut ylilääkäriltä Ihotautiklinikalla. Sain kysellä, jos mieleeni tuli jotain kysyttävää. Sanoin, että oletin kasvaimen poiston tapahtuvan tällä käynnillä. Siihen pitää olla leikkaussali varattuna ja tämä on kiireellisyysluokka yksi eli tämän nopeampaa tapaa ei ole toimia. Kutsu leikkaukseen tulisi noin kahden - kolmen viikon päästä. Tätä kiireellisesti poistettavaa kasvainta varten, olen ollut silloin tutkimuksissa kaiken kaikkiaan noin kolme kuukautta.

okasolusyöpä

Hieman kyllä ihmettelen, että miksi eivät olis voineet laittaa silloin meetingin jälkeen siihen jonoon tai ainakin sen uuden biopsian jälkeen. Nyt olen käynyt näyttämässä tuota tuumoriani kolmella eri asiantuntijalla ja sitten pääsen vasta jonoon. Jokainen on sanonut, että se pitää pikaisesti leikata pois. Mikä on pikaisesti? Huhtikuusta heinäkuuhunko? Sitten tuo vartijasolmuketutkimus määrää sen, että joudutaanko syöpään antamaan sädehoitoa. En edes uskalla ajatella, että kuinka kauan sellaisen hoidon saamiseen tänä päivänä menee.
Jotenkin turhalta tuntui tuo tämän päivän käyntini, sillä senhän olisivat voineet päättää jo tuon koepalavastauksen jälkeen, ilman minun näkemistäni. Onkohan tässä systeemissä joku vika vai missä mättää? Ihmettelen vaan. Nyt siis vetsi oli vielä teroittamatta ja toivotaan, että se on parin - kolmen viikon päästä kunnossa ja todella tuo vartijasolmuketutkimus tehdään edellisenä päivänä tai niillä main, ennen tuota leikkausta. Enää en kaipaa yhtään ylimääräistä vastaanottoa, vaan tuumasta toimeen. Tällä lailla sitä ruuhkaa ainakin poliklinikoille saadaan.

Kategoria: Kontrolli pelaa 4 kommenttia Kommentoi

Kirsi kirjoitti 01.07.2008 - 09:57

Hoitoon pääsy on kestänyt kohdallasi järkyttävän kauan eikä heinäkuu taida asiaa edistää.
Turhia poliklinikkakäyntejä voisi karsia jä käyttää lääkärien aikaa tehokkaammin, saataisiin syöpäkasvaimet leikatuksi nopeammin. Luultavasti sädehoitopuolen jonottaminen johtuu HUSissa samantyyppisestä huonoista organisointikyvystä.

Nelmi kirjoitti 01.07.2008 - 20:32

Ei voi olla totta! Kylläpä on kummaa pompotusta. Määräsikö nyt edes sitten ennen leikkausta tulevia laboratoriokokeita? Meinaan vaan, että jos oikein vielä joku voisi mennä pieleen, niin tuosta nyt voisi saada sellaisen. Otahan asiasta selvää. Muutenkin minä jo soittelisin peruutusaikojen perään. Kyllä sellaisiakin voi saada, itse olen kerran saanut, kun kaikki oli muuten leikkausta ajatellen jo valmisteltu ja kerroin, että voisin tulla lyhyelläkin varoitusajalla. Sitten joku oli perunut aikansa ja pari päivää ennen siitä ilmoittanut ja sitten soittivat minulle samoin tein ja niin pääsin paljon nopeammin kuin jos olisin jäänyt vain odottelemaan.
Kurja päivä sinulla on ollut vielä muutenkin tuon rahapussijupakan vuoksi, turhaa mielipahaa ja järjestelemistä. Olisipa varas reilusti sanonut, että rahat tänne ja heti, niin olisi lompakko jäänyt sinulle heti korjuun. No, näin ei taideta tehdä kuin jossain vanhoissa lännen filmeissä, mutta olisi se reilunpaa eläkeläistä kohtaan, ei tarvitsisi juoksennella eri pakoissa kuin päätön kana. Itseltäni ei kyllä yleensä löydy kuin joku kolikko parkkirahaa, että aika laiha saalis olisin minäkin. Vielä kun näitä ryöstöjä kuulee, niin aina vain varovaisemmaksi tulee käteisen rahan kuljetuksessa.
Voimia Tarjuska sinulle, rukoillaan, että kaikki kuitenkin kääntyy parhaaseen suuntaan. Tiedän, että ystävissäsi on toinenkin, joka rukoilee puolestasi ja Raamatussa luvataan, että Jumala kuulee tämmöisiä sopimusrukouksia.
Halirutistus
Myös miehellesi voimia siinä rinnallakulkemiseen.

Tuulias kirjoitti 02.07.2008 - 20:15

Minua jonotettiin monta kuukautta ollessani vain 35-vuotias. Lopulta ambulanssilla sairaalaan ja hätäleikkaukseen, koska munasarjasyöpä oli kasvanut jo jalkapallon kokoiseksi ja meni kuolioon. Selvisin siitä, mikä on Jumalan ihme. Kahteen kertaan jouduin leikkauksiin, kun virheitä tehtiin. Jumala halusi silti minun elävän ja syöpä oli koteloitunut. Silloin olivat lapseni 6- ja 12-vuotiaat ja tarvitsivat äitiään. Voimia uskon sinunkin saavan ja Jumala auttaa!

Tarjuska ite kirjoitti 02.07.2008 - 23:12

Kirsi: Ihmettelen itsekin, että miksi ihmeessä jokaisen poliklinikkalääkärin pitää erikseen "nähdä" tämä kummajainen ja sitten vasta pistetään jonoon. Mielestäni olisivat voineet asettaa heti jonoon, kun tiesivät että kyseessä on se okasolusyöpä ja kun se kuitenkin pitää leikata. Olisihan jonottaessa voinut sitten odottaa niitä toisen koepalan vastastauksia tai viimeistään niiden saapuessa olisi voinut laittaa jonoon. En ymmärrä, että mitä ideaa tällä Töölön polikäynnillä oli. ;( Pahalta näyttää tuo sädehoidon saaminenkin.
Nelmi: Ei minun tietääkseni mitään kokeita määrätty tai eivät ainakaan maininneet. Pitääköhän yleensä tällaisten okasolusyöpien poistojen yhteydessä ottaa joitain kokeita? Pitää ainakin silloin kysyä, kun kutsuvat toimenpiteeseen? Pyysivät soittamaan kahden viikon päästä, ellei kutsua ole kuulunut. Olen melkein satavarma, että varas oli sellainen vanhempi naishenkilö, joka änki taakaani hyllyn ja minun välistä. Mistä tietää, että kuuluiko johonkin porukkaan. Niitä voi liikkua ryhmissä. Jospa olisin huomannut, niin ehkä olisin kampannut hänet. Pitää varmaan hankki paita, jossa lukee "I have not money!" Se on kyllä ihan totta, sillä harvoin näin rutiköyhää eläkeläistä kannattaa ryövätä, joka muutenkin kulkee lähes kirppisvaatteissa, mutta ei kai sitä kukaan tiedä. Pitänee varmaan kehittää tuonne laukkuun joku ansa tai laittaa hälytyspilli ja kun vetävät lompakon, niin se toinen osa jää kassiin ja pilli alkaa lompakossa ulisemaan. Häh-hää. Nyt sitä pitää olla ensitsä skarppina. Koskaan en kyllä jätä kassiani kaupassa ostoskärryynkään, vaan pidän sen aina käsien ulottuvilla. Kiitos Nelmi, että olet ajatuksin ja rukouksin vierelläni.
Tuulias: Hui, onpas sinullakin ollut tiukat paikat. Monesti nuo jonottamiset tulevat sitten loppujen lopuksi paljon kalliimmiksi ja voivat vaatia jopa kallista tehohoitoa. Taidan olla "liian hyväkuntoisen näköinen", joten kiirettä ei sen vuoksi pidetä. Uskon parantavaan voimaan ja olen niin monessa liemessä keitetty, joten uskon, että voimaa on vielä tähänkin soppaan. Kiitos Tuulias tuestasi! :)

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.