Eilen lähdin blogiystävääni Irmaa tapaamaan Itäkeskukseen ja ajattelin samalla hyödyntää reissua niin, että voisin hieman katsella alennusmyyntejä. Yleensä en juuri raaski ostaa mitään kaupasta itselleni, vaan bongailen vaatteeni lähinnä kirpputoreilta. Tämä kesä saa tuntemaan itsensä jotenkin "nuoreksi" ja elinvoimaiseksi. Tekee mieli näyttää joskus hieman tyylikkäämmältäkin, mutta väriä en silti vaihda. Kesällä on muutenkin monesti juhlia, kuten tulossa on kyllä rippijuhlatkin elokuulle, joten mummin pitää näyttää tyylikkäältä.
Halonen jotenkin veti puoleensa, sillä siellä olen joskus nähnyt sellaisia hepeneitä, joita jotenkn nyt teki mieli. Lisäksi tuo huulijuttu on vähän sellainen pelottava asia, joten pitää saada ikävät asiat pois mielestä ja löytää jotain piristävää. Pitää muistaa välillä hemmotella itseään. Tällälailla minä sitten hemmottelen aina joskus ja varsinkin nyt kun alehinnat olivat puolitettuja hintoja. Olisin löytänyt ihanat rosat juhlahousut, jossa oli tyylikkäät lahkeet, kuten viime vuonna näin yhdistyksemme juhlassa, esiintyvällä laulajalla ja sellaisia silloin himosin. Liikkeessä oli vain yhdet sellaiset housut ja ne olivat jätti-isot, minun kuihtuneen ruumiini yllä.
Onneksi löysin pari ihanaa hepenettä. Ostin ensin rosan puolihameen ja yllätyin, että minulle meni kaksi numeroa pienempi koko kuin aiemmin.



Näitä hameita oli rekissä vain kaksi ja toinen oli se liian iso, joten oli taas onni, että löysin tämän ja se maksoikin vain 14,50. Tämä käy juhlaan sekä tanssilattialle, ainakin kesäaikaan. Pari hameeseen käypää puseroa on jo ennestään.



Rekissä näin vain yhden tämän värisen mekon ja se oli sitä normaalikokoa, jota olen käyttänyt. Pelkäsin, että se olisi nyt liian löysä, mutta malli olikin sellainen, että mekko näytti ihan hyvältä päällä. Nappasin sen heti mukaani, vaikka pelkäsin myöhästyväni tapaamiselta. En kuitenkaan uskaltanut ostaa sikaa säkissä eli sovittamatta. Kun varmistin mekon sopivuuden, niin lähdin kiiruusti tapaamaan Irmaa. Ei mekollakaan kovin pahaa hintaa ollut, sillä sain sen 20 eurolla.

Kahvittelimme Stokkan kahviossa parisen tunita ja tuntui kuin olisi tavannut vanhan, hyvän ystävän, vaikka emme olleet livenä aiemmin tavanneetkaan. Ihana tutustua myös oikeasti joihinkin nettiystäviin. Vielä palasin uudelleen kahvituokion jälkeen takaisin Haloselle, sillä jäi vaivaamaan, että jäikö jotain huomaamatta. Näin pari kaunista jakkua, mutta toinen oli kukikas ja en uskalanut sitä ostaa, kun tuo mekkokin on kukikas. Sitten olisi ollut rosa jakku, jossa oli hamikseni krympätyt hihat olkapäistä ja ne jotenkin häiritisivät minua. Kaipasin ihan normaaleja, istutettuja hihoja. Näin jäi jakku sitten saamatta, sillä tässäkin lempivärissäni on hyvät ja huonot puolensa. Joissain liikkeissä tuota väriä löytyy paljon ja joissain liikkeissä ei ollut juuri mitään pinkkiä. Joka keväällähän on hieman omat muotivärinsä ja liikkeetkin varmaan vielä valikoivat värinsän vähän oman maun mukaan.

On kuitenkin helppoa tavallaan katsella rekkejä, kun ei tarvitse kääntää ja tuulettaa joka ikistä vaatekertaa, vaan näkee jo liikkeeseen tullessaan, että onko siellä mitään itselleen. Löysin vielä samasta liikkeetä puoleen hintaan pitkät housut iselleni.



Tässä nämä housut, joihin kuului myös tuo koristeellinen vyö. Housut tuntuivat tosi istuvilta päälläni, sillä lähes kakki vanhat housini tahtovat "pyöriä" päälläni, kun olen laihtunut runsaassa vuodessa 13 kiloa. En ole laihduttanut vaan laihtunut.Maksoin huosuista 34,50 eli saman verran kuin noista kahdesta hameesta yhteensä.

Anttilasta bongasin pinkit, kiiltonahkaiset ja kumipohjaiset avokkaat. Tuntuivat ihan hyvältä jaloissa, joten ostin nekin. Maksoin niistä vain 9 euroa.



Olimme edellisenä päivänä hieman huviajelulla siskon, hänen miehensä ja äidin kanssa Iitissä. Käväistiin Kausalassa Miranellan myymälässä. Minä ostin sieltä vain pinkin lippalakin, kun haluan mahdollisimman paljon suojata kasvojani auringon haitallisilta uv-säteiltä. Lakki makosikin vain hieman yli kaksi euroa, joten se oli edullisempi, muita aiemmin näkemiäni lakkeja. Viikolla löysin Cittarin alesta myös pinkin repun, sillä mieluummin kannan tavaroitani pikku-repussa kuin roikotan käsilaukkua olkapäällä. Reppu vielä jotenkin tulee tuota kipeää selkääni.



Eiköhän näillä kesällä pärjää ja eihän vaatekaapistani tietenkään vaatteet lopu, osa vaiin saattaa olla hieman väljiä tässä elämän vaiheessa. Jospa sen jakunkin vielä jostain löytäsin edullisesti ja oikean värisenkin vielä.