Juhannus on sitten jälleen kerran takana päin. Olimme mökillä ja saunan lisäksi juhannukseemme kuului kaksin kappalein juhannuskokkoja. Moneen vuoteen ei omassa kylässämme ole ollut juhannuskokkoa, mutta nyt kuulimme vihiä, että rannalle olisi rakennettu kokko. Ei siitä missään ollut mainosta, mutta summassa sinne suunnistimme. Todellakin, sinne oli rakennettu oikein näyttävä kokko ja hetken päästä rannassa oli muitakin kyläläisiä ja osa ennestään tuntemattomia mökkiläisiä. Tutustuinpa siinä ohessa erääseen porukkaan, joka olikin lopulta täältä omasta kaupunginosastamme kotoisin....hauska sattuma.



Ihanasti tuo kokkotuli lämmitti ja seurasimme sitä lähes tunnin ajan. Samalla saimme tavata monia mökkiläisiä, joita ei satu sitten loman aikana paljoa näkymäänkään. Muutama rokea pikkupoika uskaltautui vielä niin vilpoiseen veteen kastautumaan.



Juhannusaattoilta oli kaunis, eikä ainakaan meidän mökkimaisemissa satanut.



Kuukin kurkisteli kevyen pilviharson takaa, yöttömänä yönä. Vielä jatkoimme matkaamme naapuri pitäjän kokkotulille, sillä siellä oli luvassa buffettiakin ja kokko sytytettiin pari tuntia myöhemmin kuin tämän oman kylämme kokko.



Ensin oli nautittava lettukahvit ja sitten odottelimme uuden kokon sytyttämistä. Täällä oli melko vierasta porukkaa, muutamaa tuttua lukuunottamatta. Kokko oli mahtava. Se oli näköjään rakennettu sahalta tuoduista listan jämistä. Siinä olisi kyllä ollut oivaa lattialistaa, joita katselin haikeana.



Korkealle kohosivat tulen lieskat ja tämä kokko muistutti mielestäni jotain oinasta tai muuta sarvipäistä otusta. Aika hauskan näköinen kaveri.



Lähdimme pikkuhiljaa kotia kohti, sillä sauna oli vielä lämmittämättä, kun emme ehtineet saunaan ennen kokkotulia. Eihän se mitään haitannut, sillä juhannusyönähän ei ole nukkumaankaan kiire ja saunoa voi vaikka siis yötä myöden.

Juhannuksena kukki monia kauniita kukkia ja ne kuuluvat mielestäni myös kaikki juhannuksen aikaan.



Harakankelloja oli mökkimaasto sinisenään



....kuten sinisiä ja vaaleanpunaisia jaloakilleijojakin.



Juhannusruusut ovat hieman myöhemmässä kukinnassa mökkimme pihalla, kuin täällä kaupungissa. Tosin ne ruusupuskatkaan eivät ole kovin korkeita vielä. Tässä ensimmäinen aukeneva kukkanen tuossa puskassamme.



Lupiinit kukkivat kauniisti tonttimme ojan penkereellä, aika sinivoittoisesti kuitenkin.



Siperian kurjenmiekat ovat parhaillaan kukassaan.



Juhannuspäivänä naapurin miehet olivat traktoriajelulla ja kädet pystyssä tervehtivät ohi ajaessaan. Tuli tuostakin niin juhannusmainen tunnelma.

Juhannuspäivän kohokohta oli kokkotulien lisäksi, tietenkin juhannustanssit. Tälläydyin iltaa kohti koreaksi ja sulhon matkassa kohti Maamiesseuran taloa ja tanssiparkettia, jossa illan solistina säteili Pirjo Kämppi. Ilta oli mukava ja pitkästä aikaa taas pääsi nauttimaan tanssin huumasta. Muuta huumaa ei tarvittukaan. Hieman kyllä ihmettelin tanssilavalle saapuvia nuoria naisia, jotka olivat ympäripäissään ja tokkopa enää loppuillasta muistikaan pelasi ollenkaan. Samoin olivat kyllä heidän seurassaan olleet partneritkin.



"On soitto jo tauonnut, viimeiset lähteneet on, yön syliin pois...."

Tanssiparketin valot ovat jo sammuneet ja järjestyshenkilöt odottavat ovien sulkemista, viimeisten tulijoiden jälkeen. Itse matkaamme mökille ja levolle odottamaan uuden päivän nousua. Pääkään ei ollut kipeä aamulla, liiasta juhlimisesta, mutta hieman kuluneita polvia kyllä kolotti. Vanhuus ei tule yksin.