Tässä on ollut kaiken näköistä vipinää viikonlopun jälkeen, joten aiemmin en ole ehtinyt näyttää teille viime viikonlopun kuvasatoa mökkimaisemsita. Taas monen kukan nuput ovat puhjenneet kukkaloistoon.



Hieman nämä Iriksen kukatkin olivat jo ehtineet kuivuudesta ja sateestakin kärisiä. Tulomatkan aikana satoi ainakin vettä, mutta muuten luulen, että viikon aikana ei paljoakaan vettä ole herunut taivaalta....ainakaan vesiastioiden mukaan.



Tämä otos on seuraavan päivän puolelta, jolloin kukat näyttivät jo hieman ryhdistäytneiltä. Vettä ne ennen kaikkea taisivat tarvita. Sitä saivatkin sitten ruiskun kautta vähän enemmän kerralla.



Mikäköhän tämäkin pitkän huiskea lilahtavakukkainen kasvi oikein on? Ehkä olen kuullut sen nimen aiemmin, en muista. Tämän sain pari kesää sitten eräältä sikäläiseltä talon emännältä, kun karsivat puutarhastaan tiettyjä kasveja. Tämä on hieman mitään sanomattoman kukan näköinen. Vähän tillimäisiä kukintoja se muistaakseni tekee.



Tulppaanien raatojen ja kuihtuneiden liljojen joukosta vielä nosti päätään muutama tällainen valkokukkainen lilja. Olisiko nämä tasetteja vai mitä liljoja lienee? Paljon pienempiä kuitenkin kuin narsissit ja muut pääsiäisliljat.



Tämän kukan ensimmäisiä kukkanuppuja esittelin jo aikaisemmin ja kyselin kasville nimeä. Tämä osoittautui todennäköisesti Konnantatariksi. Nyt kasvi oli jo aika lailla nuppuja täynnä ja kunhan nuo tuosta aukenevat.



Olisikohan tämä nyt se samainen kukkanen, jota Savisuti arvuutteli jokunen aika sitten. Se osoittautui vuorikaunokiksi, näin tätäkin arvelen. Silloin ei oikein selvinnyt minulle ruiskaunokin ja vuorikaunokin ero, mutta nyt kun näin tämän, niin muistin tuon kaunokkikeskustelun. Silloin en nähnyt niitä kukan lehtiä, mutta tässähän on ihan erilaiset lehdet kuin ruiskaunokissa.



Mansikkamaallakin oli jo aika reippaasti mansikan kukkia. Kunpa vaan mehiläisiä pörräisi myös. Tämä mansikkapaikkamme on vanhan Solikan kokoinen. Myimme aikoinamme Solikan pois ja tuohon kohtaan teimme pikkuisen mansikkapaikan....kesän makunautintoja antamaan.

Näitä luonto tarjoili viime viikonloppuna:



Osittain olivat jo kielotkin auenneet. Riippui hieman kasvupaikasta. Tontin takalaidasta nappasin kimpun tuoksuvia kieloja kotiin mukaan. Tosin siirsin ne parvekkeelle maljakossa, koska tuoksu oli niin valtava ja aiheutti synttärivieraalle päänsärkyä. Kielot ovat kauniita, mutta niissä on kyllä niin huumaava tuoksu, että ei kaikki siedä niitä maljakossa. Minulla oli aikoinaan niitä morsiuskimpussa, taisin olla aika huumattu siinä tilanteessa, että vastasin "kyllä".



Oppikouluajoista on jo niin kauan aikaa, ettei jaksa muistaa monien kymmenien kasvien nimiä, jotka piti opetella ulkoa suomeksi ja latinaksi. Mikäköhän tämäkin mahtoi olla? Näitä lilahtavia luonnonkukkia kasvaa mökin vierustalla.

Tässä esittelen teille vielä "mökkini mun".



Kaariportin humasalot ovat kasvaneet alkukesästä jo melkein täyteen mittaansa. Humalasalkojen takaa pilkoittaa neljä vuotta sitten synttärilahjaksi saamani Tuijat. 
Tässä tämän kertaisia kesäkukkia ja pitänee vielä tarjota teille katsaus viime viikonlopun öttiäisiin ja muihin eläväisiin mökkitienoilta.