Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...

Silppuri ja tuhottavaa (tämä vasta murto-osa niistä)

(Onneksi ei kaikkea näy kuvissa...)

Huh...Miten ihmisellä voi kerääntyä näin paljon peperia nurkkiinsa? Olen tunnetusti "keräilijä" luonteeltani. Jospa voisi vielä tarvita...ei arvaa heittää vielä pois. No, nyt on mitta täysi. Päätin aloitaa arkiston siivouksella. Monta kymmentä mappia hujan hajan pitkin huushollia. Ei se ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Paljon on paperia lähtenyt, mutta kaikkea ei henno siltikään viskoa silppuriin. Olisipa tuota arkistonhoitajan taitoa tai jos vapaaehtoisia löytyy, niin tänne vaan.... Päätarkoitus on, ettei paperinkerääminen ala riistäytyä käsistä. Yksi vitriini saa luvan riittää kansioitani varten. Koskakohan tämä urakka oikein tulee valmiiksi? Välillä tulee ikävä blogikavereita ja täytyy tulla tänne aikaansa kuluttamaan... ihan kuin ei olisi parempaa tekemistä. Tuo homma vaan kertakaikkiaan on niin tylsää ja se paperisilppu mikä sitten loppujen lopuksin kaikesta vuosikausia kerääntyneestä syntyy on aivan mahdotonta ja aikaa viepää hommaa. Välillä silppuri sanoo tilt ja kaivele sitten tukkeutunutta laitetta ja vielä pitää muistaa sammuttaa virtakin, ettei onnistu sormiaan silpomaan siinä samalla.

Katsotaan mitä tästä projektista tulee...toivotaan, että saan tuon läjän myös tietokoneen läheisyydestä häviämään johonkin ja tilalle valkoiset nätimmät hyllyt (ilman roinaa). Tulikohan luvattua liikoja...