Elämä on elämää

Tässä toinen vertauksellinen kuva, jonka postasin viime viikolla, kun naapurin pikkutyttö oli löytänyt pari pesästä tippunutta linnunpoikasat ja toisen saimme pelastettua räystäskourusta syrjään. Hieman pehmeämpään paikkaan, josta emo oli hakenut turvaan lasten leikkipaikalle, hiekkalaatikon alle. Siellä hän kävi syöttämässä pikkuistaan.

Kategoria: Valokuvatorstai 18 kommenttia Kommentoi

Hallatar kirjoitti 05.06.2008 - 07:54

Oi!

Ensimmäinen kuvasi on elintärkeä.

Toinen kuvasi on hellyttävä...
Toivottavasti poikanen vahvistui piilossaan
ja varttuu aikuiseksi...

Neulekirppu kirjoitti 05.06.2008 - 08:01

Hyvä valinta Tarjuska.
(Aihe oli todella vaikea.)

Nohna kirjoitti 05.06.2008 - 08:11

Hyvät valinnat ja hellyttävä lintukuva.

annifanni kirjoitti 05.06.2008 - 08:34

Todella tärkeää elämän vaaliminen".

Tarjuska ite kirjoitti 05.06.2008 - 08:41

Hallatar: Juu, tosi elintärkeä tänä päivänä eritoten, kun on huutava pula siirtoelimistä.
Mitä toiseen kuvaan tulee, niin luulin jo poikasen kadonneen jonkun muun eläimen suihin, mutta mies näki kuinka emo kävi piilossa ruokkimassa poikastaan. :)
Neulekirppu: Välillä aiheet ovat aika kinkkisiä.
Nohna: Kiitos,..ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. :)
Annifanni: Elämä on tärkeää, kun se ajoissa oivaltaa. :)

Olli kirjoitti 05.06.2008 - 09:20

Testamentti löytyy lompakosta! Ja jos jotakin niin tuota linnunpoikaa voisi kutsua "rääpäleeksi".

Maija kirjoitti 05.06.2008 - 09:40

Tärkeä kortti. Taisipa viimeksi eilen olla lehdessä, että ihmisiä kuolee elinsiirtojonoihin.
Linnunpoika on kaukana siitä pikkupörhiäisestä, joita näkee silloin tällöin. Tällä ei ollut vielä aika joutua ulos pesästä.

Tarjuska ite kirjoitti 05.06.2008 - 10:04

Olli: Hyvä Olli...olet korvaamaton! :) Tuollainen linnunpoika on kyllä aika rääpäle....ei vielä tule yksinään toimeen.
Maija: Ei mikään ihme, että siitä on uutisoitu. Kuulin pari viikkoa sitten, että tilanne on melko paha....keskussairaaloiden pitäisi olla nyt äärettömän valppaita eli näiden luovutussairaaloiden. Eipä tuo oikein muistuta vielä niitä lentotaitoisia linnunpoikasia, joita olemme tottuneet näkemään. Joka kesä monia poikasia joutuu tällä lailla, äkisti eroon emostaan. :(

-Anne- kirjoitti 05.06.2008 - 10:18

Erittäin hyvä tulkinta. Olen toki itsekin täyttänyt tuollaisen kortin.

savisuti kirjoitti 05.06.2008 - 10:57

Kortti kulkee aina mukana lompakossa, hyvä valinta inhimilliseen tekijään. Onneksi emo löysi poikasensa ja suostuu sitä ruokkimaan.

Obeesia kirjoitti 05.06.2008 - 17:47

Kyllä vain - tälläkin viikolla onnistuit pysäyttämään! Kiitos!

vapulis kirjoitti 05.06.2008 - 18:34

Lahja elämälle, toden totta!

Nukke kirjoitti 05.06.2008 - 18:41

Korvaamatonta apua molemmissa !!!

Anuradha kirjoitti 05.06.2008 - 22:53

Wau! Upeat kuvat ja varsinkin upea ajatus!

granny kirjoitti 05.06.2008 - 23:27

inhimillisyys parhaimmassa käytössä! hyvä valinta!

aimarii kirjoitti 06.06.2008 - 07:23

Hieno vastaus haasteeseen - molemmat kuvat täynnä inhimillisyyttä, toisen pyyteetöntä auttamista. Sitä tarvitaan aina ja kaikkialla

harakka-mansikka kirjoitti 10.06.2008 - 20:31

Sulla on tosi hyvä juttu tohon aiheeseen,,,,munkin tyttö toi muutama vikko sitten mulle ja isälleen samanlaisen kortin,ja pyysi täyttään,no,nyt se on täytetty,ja mun rahapussissani,ja miehen myös,mutta sitäkään ei oltais varmaan tehty,ilman tyttöä,ja hänen päämääräänsä,auttaa muita!

Tarjuska ite kirjoitti 11.06.2008 - 10:44

Oikein isot kiitokset kaikille, joita aihe pysäytti ja toivon, että olette ottaneet 'tuumasta toimeen'.
Kiitos kommenteistanne! :)
Harakka-mansikka: Nuoret ovat kiitettävän valveutuneita nykypäivänä näissä asioissa ja mukavaa, että hän on löytänyt niitä kortteja näistä esillä olevista paikoista. Kiitos tyttäresi....hän puhuu tärkeän asian puolesta myös. Mukavaa, että teillä on nyt kaikilla lompakossanne tuo kortti ja se on tärkeää, että itse kukin teistä tietää toisensa kannan, jos tulee joskus tarve siitä päättää.:)
Poistan nuo ylimääräiset kommentit. Se ei onnistu sitä kautta, vaan itse voin ne poistaa oman hallintasivustoni kautta. Ei haittaa...tekevälle sattuu.:) Kiitos, että kommentoit ja tulihan tärkeä asia ainakin sanottua moneen kertaan. :D

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: