Äitienpäivä meni lapsistani etäällä, sillä lähdimme mökille, koska kevät tuppaa olemaan kiireistä aikaa. Silloin kun olisi ilmojen puolesta otollista lähteä mökkeilemään, niin muut menot eivät anna välttämättä myötä. Tämä oli ensimmäinen viikonloppu keväällä, jolloin saatoin lähteä mökille. En oikein raaskinut sitä jättää käyttämättä, sillä seuraava otollinen aika olisi ollut mahdollisesti vasta parin viikon päästä. Lisäksi kun en tiedä tuosta huulioperaatiostakaan mitään, niin ei viitsi jättää tilaisuuksia käyttämättä. Kuka sen on sanonut, että äitienpäiväkahvit pitää nauttia juuri silloin sunnuntaina. Ainahan voi kahvituksia siirtää parempaan ajankohtaan.

Sunnuntai-aamusella sain kuitenkin kauniita tekstiviestejä. Perjantain oli esikko lähettänyt isänsä mukana minulle kauniin runkoruusun, jonka istutin jo mökkipuutarhaan.



Tällaista minä olen himoinnutkin. Pitäneeköhän tuo runkoruusu ottaa talveksi pois maasta vai riittääköhän, että juuret ja oksan suojaa talven kylmältä?



Kotiin palattuamme odotti olohuoneen pöydällä ihanainen paketti. Siinä oli mummin lempipojun ihqu konttauskuva. Onpa ollut jo matkaa tovi kontata ja kuinkakohan paljon lienee edessä päin? Raaskiikohan tuota tyynyä käyttää tai ainakin sitä voi ihailla päivät päästään. Aivan suloinen vaavin taidekorttikin oli mukana. Jo pienestä pitäen sitä on aloitettava harrastamaan taidettakin.

Kiitos ihanat lapset ja lastenlapset!

Tänään käväisin tervehtimässä omaa äitiäni, kun emme eilen päässeet.



Tänään vasta ehdin tehdä kortinkin äidille. Onneksi olin värittänyt kuvan jo etukäteen, niin lopputyö sujui sutjakkaammin.



Ostin viikonloppuna äidilleni lohenpunaisen ruukkuruusun, jonka vein tänään hänelle. Kiitos kaikesta tähän astisesta omalle, rakkaalle äidille!