Viikonlopulla olin ensimmäistä kertaa talven jälkeen mökillä. Olin jemmannut tyhjään jääkaappiin lusikkatelineet sekä saviruukullisen keittiökapustimia. Ajattelin, että siell olisivat turvassa mahdollisilta nakertajilta, mutta kuinkas ollakaan. Jääkaapin ovi piti tietenkin jättä tuuman verran auki, jotta ilma kulkisi.
Hiirulaiset olivat tietenkin mellastaneet mökissä pitkän talven aikana. Jääkaapissa oli papanoita, joka oli oiva merkki vierailusta. Lisäksi purnukoissakin oli papanoita.



Tällainen ylläri löytyi telineestä. Olin joku vuosi sitten ostanut tämän pullasudin kaupasta, joka oli pensselin mallinen. Nyt siinä ei ollutkaan talven jälkeen yhtä ainoataan kavaa, vaan hiirulaiset olivat nyhtäneet jokaisen haituvan purkin pohjalle. Kaikkea sitä pitää kokeilla. Niin oli esnitöikseen ryhdyttävä astioiden pesuun. Kuumaa vettä lämmitettiin saunan padassa ja sitten pesemään haarukoita, vetsijä ja lusikoita ym. keittiökapustimia.  Muutama lasipurkkikin oli tipahtanut karkelossa maustehyllyltä lattialle. Papanoita oli mitä hassummissa paikoissa.



Tällaisen löydön tein komerosta, jossa säilytän kulhoja ym. purnukoita. Nämä rasiat ovat hyviä apuvälineitä marjojen puhdisuksessa sekä muikkujen säilytyksessä, joten niitä jonkun verran pidän hätävarana kaapissa. Tämä rasia oli nurinpäin yhden kulhon päällä, joten alakautta jos ei pääse, niin täytyy tutkia nakertamalla rasian laitoja, että mitä kummaa mahtaa nurjalla puolen rasiaa olla. Mahtoi muovikin maistua hyvälle.

Sunnuntaina aamusella tutkailin vaatekomeroamme, jossa säilytän henkaripuolella vaatteita, kenkäpussukkalokerikkoa, sekä kenkiä komeron lattiatasolla. Lattialla havaitsin papanoita, joten päätin ottaa imurin tehokäyttöön. Komeron takaseinään on joskus tehty pieni aukko, mahdollisesti sähkörasiaa varten. Komero on tuota kaupungista maalle joskus tarpeettomana. Olimme kääntäneet takaseinämän aukkopuolen ylöspäin, jotta se ei houkuttaisi kutsumattomia vieraita komeroon. Enpä kuvitellut, että ne viheliäät vieraat olisivat hyppinee komeron päällä ja hivuttautuneet aukosta henkarien päälle ja sitä kautta komeron lattialle ja kenkäpussukkaan. Mitä kummempia ylläreitä sieltä komerostakin löytyi. Aloitin suursiivoukseni kengistä, jotka päätin yksetelleen imuroida sisältä käsin.



Hiirien pipanoiden lisäksi lenkkaristani löytyi tuulitakista kaluttu nyörin kiristinnipsukka. Se oli kaluttu laidoistaan. Mitäköhän sen sisältä kuvittelivat löytävänsä? Toinen nipsukka oli ikkunalaudalla, samannäköisessä kunnossa.



Mietin hetken ihmeissäni tätä löytöä, että mitä ihmettä tuossa miehen lenkkarissa mahtaa olla? Aivan kuin olisivat olleet eucalypstuspastilleja, mutta tarkemmin niitä tutkittua ne näyttivätkin tällaisilta:



Ne olivatkin nappeja. Pienen pohdinnan jälkeen selvisi niiden olevan villatakkini helmiäsnappeja, joista hiiret olivat kaluneet helmiäispinnan kengän pohjalle ja joukossa oli nihrattua lankaa, jolla napit olivat ommeltu villatakkiin. Huvinsa kullakin, ei muuta voi sanoa.



Kaksi nappia oli jostain syystä jätetty tuohon villatakkiin ja muut olivat käyttökelvottomina siellä lenkkarin pohjalla. Täytynee näköjään napittaa takki uudelleen. Parasta olisi myös tilkitä komeron yläosan aukko tunekeilijolta. Tosin ei kovin suurta aukkoa tarvita, että nuo kutsumattomat kuokkavieraat pääsisivät sisään. Pyttyuunin takana näytti olevan listan ja lattialautojen välissä sen kokoinen kolo, josta mahtuisi hiiri sisään. Lisäksi yksi kolo oli tuvan oven pielessä. Täytyy varmaan tilkitä ne lasivillalla tai valuttaa muurin taakse hieman laastia.

Sängyn päällä oli istumassa muutama vanha nukke ja jokunen hieman uudempikin. Siinä oli yksi jalkapuoli posliinikukke, jonka päässä havaitsin jotain kummaa jauhoa. Olisiko ollut napeista ja nipsukoista kaluttua jahoa tai koivuhalkojen pinnasta nyhdättyä valkoista pintaa.  Nukelta oli otsahiuksia nakerrettu lyhemmiksi ja mekon päällä oli niitä mustia papanoita. Muitakin nukkeja oli haisteltu ja tutkiskeltu. Piti lauantaina tehdä kunnon suursiivous, jotta ei nuo hiirten jätökset kummittelisi torpassa.  Teettävät nuo kutsumattomat vieraat, kummasti lisätöitä. Lisäksi joutuu olemaan hieman varuillaan, ettei saisi niistä mitään myyräkuumetta, joka voi olla tuhoisaa, jo ennestäänkin huonosti toimiville munuaisille.

Seuraavalla kerralla, hieman epäillen, avaan Baden-Baden tuolien pehmustepussit. Ostin ne viime vuonna, edellisen talven tuhottujen pehmusteiden tilalle eli ne olivat kokeneet kovia, kun hiiret olivat rakentaneet niihin edellisiin pesänsä.

Kyllä maalla on mukavaa?!"#%&....