Tänään oli se piinallinen päivä, kun mulla oli aika sinne Ihotautien Klinikalle. Aamupesun jälkeen pakkasin kassiin paljon luettavaa sekä Sudoku-lehden, jos joutuisin odottelemaan vuoroani polila pidenpään.
Junalla ja linjurilla pääsin sulavasti klinikalle, jossa en ollut aiemmin vielä käynytkään.
Huh, ensin kokea rinne ja sitten olisi ollut vielä portaita tai vaihtoehtona puolet lisää rinnettä kavuttavana...Jäätyäni bussista ulos pysäkillä, hämmästelin kuinka korkean kukkulan päällä se klinikka oikein sijaitsikaan. Muutenkin oli aamusta olo vähän hutera. Kai sitä tahtomattaankin jännittää aina uutta tilannetta ja toki sitäkin, mitä tuleman pitää. Kuvittelin vain mielessäni, että huuli on niin tuntoherkkää aluetta, jotta varmaan puudutuspiikkikin tuntuu...mitä hatavat tehdä eli ottavatko koepalan vai leikkaavatko koko möykyn? Mietin, että vonko syödä mitään sen jälkeen....entä illalla pidettävät lapsenlapsen synttärit ja pääsenkö niille sekä joudunko sivusta katsojaksi komian herkkupöydän ääreen. Siihenkin olisi pitänyt vaan sopeutua.
Näitä porataita en enää jaksanut kavuta, vaan menin sieltä missä "aita" on matalin. Hinasin itseni rinnettä ylös ja olin jo puolivälissä aivan naatti, joten oikaisin sivuovelle, josta näytti olevan myös sisäänkäynti. Summassa painoin hissiä kakkoseen, kun muuallekaan ei siitä päässyt. Hieman aikaa kiertelin aulassa, kunnes hiffasin portaat, joista pääsee kolmoseen ja siellä piti olla oikea sisääntuloaula. Löytyikin, kuin myös potilastoimistokin. Kolmien varttia jouduin odottamaan, kunnes nimeni huudettiin leikkaussaliin. Tuntui hieman hurjalta ajatella, että olen menossa leikkaussaliin. Siellä plastikkakirurgi sekä ihotautilääkäri tuumailivat mitä tehdä huulelle. Möykky rajattin merkitemällä ja kun kyselin, että leikataanko se, niin lekuri vastasi, että se olisi paljon suurempi toimenpide ja ensin täytyy ottaa koepala, että tiedetään mitä pitää leikata. Niinhän se on, joten ensin pitänee varmistaa, että mistä on kyse?
Yhteistyöllä he saivat pari mojovaa näytettä purkkiin, josta pitäisi selvitä diagnoosi. Kolmisen viikkoa kestää odottelu ja sitten tulee kutsu polille takaisin. Huuleeni ommeltiin pari tikkiä ja keskiviikkona ne sitten poistetaan terveysasemalla.
Nyt on sitten viikon verran tikit huulessa, josta on koepalat otettu tutkittavaksi....Oli ilo huomata, että en ollutkaan siellä vain yksi huuliongelmainen, vaan katsoivat myös muut ongelmakohtani. Mulla on ollut jo jonkin aikaa haavauma sieraimessa ja kärsin tukkoisesta nenästä sekä huomasin siellä jonkun nystyrän, ehkä polyypin. Tämä ongelma tutkitaan korvalääkärillä, jonne sain ajan kesäkuulle. Lisäksi näytin selässäni olevaa kummaa näppylää tai mikä lie rupi, joka on ollut siinä ainakin vuoden. Ei sekään ole kasvanut, vaikka ei ole kyllä tervehtynytkään. Eräs lääkäri oli sitä mieltä, että se pitää kuvata ja mahdollisesti jäädyttää. Huulestanikin otettin valokuvia. Nyt tämä on vaan yhtä odottelemista, ennen kuin saadaan varmuus tuumorista...onko se okasolusyöpää, basilloomaa vai mitä lie?
Tänne sitä palataan vielä....Tänän en sitten syö kuumaa, en karkeaa, en suihkuta, en ponnistele ja pinnistele....vaan nautin lapsenlapseni synttäreistä.
