Elämä on elämää

Ystävättäreni lyhyeksi jäänyt avioliitto katkesi ikävällä tavalla....syöpä vei miehen aivan liian varhain. Tänään tein aamulla hänelle suruvalittelukortin ja laitoin sen illalla postiin. Tosin hauajaiset ovat huomenna, mutta en ehtinyt tutustumaan tähän hänen mieheensä, joten laitan hänelle kortin ja ei kai haittaa, jos se menee perille vasta hautajaisten jälkeen. Otan sydämestäni osaa, hänen menetykseensä.

Et ole sittenkään yksin

Tulee päiviä jolloin et jaksaisi jatkaa
tätä yksinäistä, mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie,
et ehkä tiedä, minne se vie.
Ne jotka kulkivat sen aikanaan,
eivät palaa takaisin kertomaan
miten surujen metsässä suunnistetaan,
tai kuinka ikävän portit avataan
tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka, josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo oksa tässä
rakas käsi kättäsi etsimässä?
Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,
ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet,
hyväilee sinua rakkaat huulet.
Hänen hymyään luontokin hymyilee,
puhu, ystävä, kyllä hän kuuntelee

Voimia!

Kategoria: Arjen surua 4 kommenttia Kommentoi

mrs vsop kirjoitti 03.05.2008 - 10:09

Kylläpä on ihana runo. Todella surullinen juttu. Ei ole liian myöhäistä hautajaisten jälkeen. Suru ei varmasti koskaan vanhene. Mun täytyy näyttää tuo runo pojalleni. Hänen isänsä on kuollut 7 vuotta sitten ja kaipaus on erittäin suuri. Vieläkin alkaa poikaa helposti itkettää kun iskästä puhun.

Palaga kirjoitti 03.05.2008 - 17:09

Kiitos runosta, luin sen itselleni.

Tarjuska ite kirjoitti 04.05.2008 - 00:47

Mrs Vsop: Niin, eipä kai ole, sillä lohtua ei ole ikinä liikaa ja pääasiahan se on kun muistaa ja ei jätetä yksin surevaa.
Lapsilla varmaan on pitkää ikävä vanhempiaan, kun he kuolevat. Ehkä auttaa runon sanoma ja se, että pystyy mielessään aistimaan kaivatun ihmisen, vaikka tuulen hipaisusta tai yön tähdestä. Näin minä kuvittelen monesti kuolleen isäni olevan joku pilvi tai tähti taivaalla. Jaksamista teillekin!
Palaga: Tuon runon löysin jossain vaiheessa Positiivareiden värssypankista. :) Siinä on jotain niin kaunista ja lohdullista.

Tuulias kirjoitti 20.05.2008 - 13:32

Kaunis kaunis. Lohduttava. Hienoa, että osaat tukea. Liian monesti sureva jää yksin.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: