Sunnuntaiaamusella lähdin kerrankin itsekseni kävelemään kirpparille. Oli aikaa katsella kaikkea aivan omaan tahtiin. Lapenlapset ovat usein päällimäisenä mielessä, kun katselen kirppispöytiä. Nyt satuin löytämään ihastuttavan Nalle Puhin (itsepalvelukirpparilta) neljällä eurolla. Nalle Puh on tosi herttainen, se pitää siitä, että sitä suukotetaan ja rutisetaan...puhuu suomea tai ruotsia, ihan miten sen ohjelmoi.



Tämä Nalle Puh on tarkoitettu pikku-ukkoa varten. Löysin myös kivan vedettävän kilpikonnan poikueineen hänelle.



Tällaisen hienon pressakassin bongasin Prisman parkkihallin kirpparilta. Se maksoi vain 1,5 euroa. On siinä ollut jollain näperämistä ja nyt olen nähnyt myös vastaavia kasseja bussissa ihmisillä. Itse vaan jaksan ihailla toisten kädentaitoja. Kaikkea mukavaa näyttää kahvipusseista taidon kanssa syntyvän. Hyvää kierrättämistä.



Pakkohan nämäkin kaverukset oli ostaa. Minulla on mökkitontin laidassa kivi, jonka päälle ja läheisyyteen olen keräillyt hieman sammakoita ja pikkukääpiöitä. Nämä sammakot joutavat sinne toisten seuraksi. Sammakoista pulitin pari euroa.

Kiertelin vielä tuplakerran kirppishallin ja sattuipa jälleen uusia löytöjä. Piti osaa näitä helmiä, vaikka tuntuu, että niitä on jo ennestän aika moinen määrä kerääntynyt.



Siemenhelmiä oli aika monta rasiallista sekä pikkuinen muovinen matkalaukullinen puisia ja sekalaisia helmiäispintaisia helmiä. Eiköhän näistäkin joskus joku projekti synny...tai sitten ei.

Mietin hetken, että lähtisinkö kaupunkiin Valtterin kirppikselle, mutta sitten päätin olla menemättä. Siellä kun on aina niin kova tungos ja turhaan väsyttää itseään reissulla, kun kerran yksin on liikenteessä. Silloin ei ole tukea ja turvaa, jos väsynys iskee päälle. Kävinkin äidin luona kahvilla ja päätin sitten läheä Maijun luokse laimailemaan korttikuvia.