Eilen oli ystävättären juhlapäivä eli 50-vuotissynttärit. Minut oli kutsuttu juhliin mukaan. Viikonloppuna sain ajatuksen tehdä hänelle lahjaksi Salomoninsolmuhuivin. Tosin piti ensin hieman kiertäen tiedustella ylläriä varten lempiväriä. Onneksi se sattui olemaan lila, sillä minulla oli sattumalta kolme kerää varsin ihanan väristä Rose-mohairia. Sunnuntaina, kun omat juhlavieraani olivat lähteneet, niin aloitin virkkausurakan, sillä torstaina työn piti olla jo paketoituna.


Maanantainakin tuli juhlavieraita itselleni, joten ei silloinkaan kovin paljoa ehtinyt virkata. Tiistaina olin koko päivän koulutuksessa ja kokouksessa, joten vasta illalla oli taas aikaa muutama rivi solmuilla. Keskiviikkona oli pikkutyttöjä puolen päivän verran kylässä, joten loppurutistusta kohti oli pakko kiirehtiä iltamyöhään. Torastaina heräsin sattumoisin vasta klo 11 maissa. Ensitöikseni otin käsityön esiin ja vielä muutama rivi koukuttavana ja sitten oli hapsuttamisen vuoro viimeiseksi. Muutama hapsulenkki oli jäljellä, kun huomasin, ettei neljää hapsua voinut laittaa huiviin, sillä lanka olisi loppunut kesken. Niinpä piti jälleen vähentää joka hapsulenkistä yksi hapsu, jotta saisin jäljellä oleviin hapsuihin langan riittämään. Aikaa tuhraantui vain tuplaten, kun piti irroittaa hapsut ja miinustaa yksi hapsu puuttuviin, kustakin jo laittamastani. Loppujen lopuksi huivi valmistui ja aamupäivän ajasta meni siihen kolme tuntia.


Kolme kerää riitti Rose-mohairia tähän huiviin ja vain kourallinen hapsun jämiä jäi ylimääräiseksi.


Tässä siis yksi juhlahuivi taas lahjaksi eräälle "mummo-ikään" ehtineelle.

Enpä odotellut vielä mistä kotiin, pari tuntia ennen työpäivän päättymistä, mutta soitti vasta kotimatkalla, että olenko valmis? Minäkö....en toki, kun en edes tiennyt, että hän tulee aikaisemmin. Korttikin oli vielä tekemättä, joten viimetipassa sellainen piti saada vielä matkaan ja huivi pakettiin.


Lahja ja kortti matkaan ja menoksi kohti Lahnajärveä. Olipa kivat juhlat ja illaksi kotiin.