Tällä viikolla oli sitten viimeiset kuntosaliryhien uurastukset, ennen syyskauden alkua. Eilen...heh, siis toissapäivänä (kun ollaan jo tässä vaiheessa seuraavan vuorokauden puolella) loppui tiistaisen kuntosaliryhmän kevätkausi.
Hieman lyhyeksi tosin on tämä kevätkausi jäänyt, sillä on ollut flunssaa ym. kipuiluja, sekä joskus sattuu sitten vaan päällekkäisiä menoja samalle päivälle, kuten kokouksia tai labrakäyntejä.
Tykkään käydä täällä salilla, sillä monena vuotena on ollut lähes sama ryhmä ja vetäjällemme ei kyllä kukaan vedä vertoja. Joka kerta on ihan omanlaisensa alkulämmittely ja hän todella paneutuu siihen. Laitteetkin ovat ns. hydrauliset laitteet.
Keskiviikon salipaikalla ei tosin ole hydraulisia laitteita, mutta alkujumppa ja loppuvenyttely, kuten tiistainakin. Tässä ryhmässä on ollut se kiva puoli, että puolet porukasta on oman yhdistyksen väkeä ja toinen puoli on osteoporoosiväkeä. Tosin itse kuulun molempiin yhdistyksiin, sillä onhan minulla myös osteoporoosi. Olemme käyneet porukalla melkein aina salin jälkeen kantakahvilassamme torin laidassa. Sitten on mukava jälleen rentoutuneena ja vertaistuneena lähteä kotiin, arjen kuvioihin.
Nyt nämä viikottaiset kuntoilut ovat toistaiseksi takana päin ja kesän aikana voi sitten enemmän harrastaa hyötyliikuntaa. Sitä saakin varmaan touhuta, kunhan mökkimaisemiin pääsee. Uskon, että haravoimista riittää vielä keväällekin. Puutarhassa möyrihiminen onkin sitten ihan oma lajinsa. Tosin syksyllä sitten taas huomaa, että kunto kaipaisi kohentamista ja vie oman aikansa kunnes taas sitten tuntuu jaksavansa paremmin.
Keskiviikkona olimme vielä kuntosalin jälkeen yhdistyksen askartelukerhossa, jossa kuulimme ikonitaiteilija Salme Salkolan harrastuksesta ja kaikkea mahdollista ikonitaiteesta.
Kuulimme kaikkea mahdollista ikonimaalauksesta.
Tässä pyhästä Birgitasta, joka syntyi 1300-luvulla Ruotsissa.
Pyhä Birgitta oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan
laajuisesti tunnettu nainen, ja hänestä tuli myös Pohjolan ainoa naispyhimys.
Ilta oli hyvin mielenkiintoinen ja juttua olisi ollut aiheesta kyllä vaikka päiviksi, mutta ilta suuntasi yötä kohti pikkuhiljaa ja oli kotia lähdön aika.
Kotitalon portaiden edustalla seisoessani, huomasin hahmon kyyhöttävän kävelytiellä ja tällainen veitikka siellä paikallaan istuskeli ja ihmetteli. Ei kavahtanut ohikulkevaa miestäkään ja ensin yritin ottaa kuvan kauempaa, mutta pikkuhiljaa lähensin askeleitani. Loppujen lopuksi olin vain noin kymmenen metrin päässä ja otin muutaman kuvan, ennen kuin
villikani meni matkoihinsa. Näitä kaneja näyttää olevan, enemmän kuin Väiski-Vemmelsääriä. Pupulla on pitkät korvat ja pöö-pee-rööpää. Kanilla ei ole niin pitkiä korvia, mutta onko sillä pöperöpää....minkäköhän lainen se sellainen oikein on?
Kohta taitaa saada viljelypalstojen istutukset kyytiä. Kuka vei tulppaanit? Syyllinen voi olla tässä tai lajitovereissa.
Kevättä kohti tässä mennään, itse kukin. Jos mie saisin jouten olla....no tästä se luppoaika alkaa, vai alkaakohan. Tiistaina on kyllä koko päiväksi jo koulutuspäivää ja kokousta.
