Elämä on elämää

Istuin vielä iltamyöhään tietokoneen äärellä, kunnes kännykkään tuli viesti. Havahduin, sillä viesti tuli kaukaa ystävältä, jonka mies oli hyvin vakavasti sairas. Sydän pamppaillen avasin viestin ja kyyneleet sumensivat silmäni, sillä luin vististä, että hänen miehensä nukkui pois tänään, vaikean sairauden uuvuttamana.
Tuntui vain niin pahalta, sillä ystävätär oli vihitty vasta runsaat kuukausi sitten, miehensä kanssa.
Laitoin viestin hänelle, että soita jos haluat. Hän soitti äsken ja juttelimme tovin puhelimessa tapahtuneesta.

En ole koskaan tavannut miestä, mutta suru tuntui niin sanoin koskettavalta. Elämä vaan on joskus niin epäreilua. Syvä osanottoni ystävälleni sekä hänen läheisilleen.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?

Kategoria: Arjen surua 6 kommenttia Kommentoi

Elina kirjoitti 15.04.2008 - 10:22

Voi suru! Elämä todellakin on toisinaan hyvin epäreilua. Toivottavasti heidän yhdessä viettämänsä aika oli onnellista, vaikka yhteisiä päiviä olisikin saanut olla enemmän!

Tarjuska ite kirjoitti 15.04.2008 - 12:00

Kiitos, Elina! Onni vain jäi niin lyhyeksi ja toivotaan, että muistot jaksavat kantaa.

famu kirjoitti 15.04.2008 - 20:18

"Jumalalle ei tapahdu erehdyksiä",sanotaan,mutta tällaisten tapahtumien jälkeen meille jää niin paljon kysymyksiä,joihin ei löydy vastauksia.- Voimia ystävällesi näinä vaikeina surun ja kaipauksen aikoina.

Tarjuska ite kirjoitti 15.04.2008 - 20:41

Famu: Kiitos kommentistasi. Elämässä kun ei jaeta hyviä ja huonoja kortteja, vaan on otettava mitä annetaan. Kysymyksiä on varmaan paljon, joihin ei saa koskaan vastauksia. Kaikkihan on lainaa vain. Kiitos toivotuksista, jospa ne menisivät perille asti.

Intsu kirjoitti 16.04.2008 - 12:11

Ystävällesi voimia tahdon Taivaan Isältä pyytää. Me ei eina ymmärretä täällä mikä minkäkin asian tarkoitus on.
Tänään olen enmpikin lueskellut sinun blogiasi ja kauhistellut mitä kaikkea olet joutunut läpi käymään. Itsellänikin on suuria leikkauksia takanapäin ja monenlaista sairautta,mutta kun luin sinun elämästä,niin tuntui,että eihän minulla ole kuin pikkusormi kipee! Vomia sulle delleen ja paljon näitä parempia terveempiä päiviä ja vuosia!

Intsu kirjoitti 16.04.2008 - 14:20

Minä taas! Minulla on lastenlapsia 8! 14v poika,9v poika,8v tyttö,7v poika,3v tyttö,3v poika,3,5kk poika ja 9vk poika!Siis kuusi poikaa löytyy lapsenlapsissa ja kaksi tyttölasta. Tossujen mallin mä löysin v1994 jostain Suuren Käsityökerhon lehdestä. En enää muista mikä se lehden numero oli ja olikokaan se sinävuonna ilmestynyt,mutta silloin odotettiin tuota ekaa lastenlastani ja hänelle tein ekat tossut.Tuolla samalla malilla,mutta niissä ei olluttupsuja ja vähän jotain koristuksia muuttelen,jos katsot mun arkistosivuilta huhtikuu 2007,niin siellä on sellaiset joihin tein esim mikä lie hhiren kasvot ne ovat. Mutta tosiaan sitä ensimmäisen lapsenkapsen myötä tää tossuvillitys alkoi.Sen jälkeen mä varmaan olen tehnyt niitä satoja. Myyjäisiin,sitten niitä tilataan minulta säännöllisesti ja olen niitä lastenvaateliikkeisiin myinytkin esim. Rovaniemelle ja Seinäjoelle.Mulla on päässä se ohje ja mietin osaisinko selostaa sitä:)

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: