Elinsiirtoväen MM- ja SM-kisamatkakertomus jatkuu....

Perjantain kilpailujen jälkeen meillä oli mahdollisuus lähteä linjurikyydillä Napapiirille Santa Parkiin eli joulupukin maahan. Aikaisemmin ei ole ollut mahdollista käydä siellä. Vain kerran aiemmin olen käynyt Rovaniemellä ja silloinkin ajoimme vain tuon nähtävyyden ohi kiertoajelulla. Nyt pääsi aivan livenä tutustumaan paikkaan. Tietenkin tuollaiset paikat ovat varsinaisia rahastuskohteita, mutta eihän sieltä ole pakko paljoa ostaa, voi myös ihailla näkemäänsä.
Alunperin meidän piti lähteä Napapiirille yhden aikaan päivällä, mutta palkintojen jakoa oli siirretty lentopallo-otteluiden jälkeen, joten lähtömme viivästyi tunnilla. Se hieman harmitti minua, sillä olimme varanneet keilaradan neljäksi, joten Napapiirillä oloaika jäi aika lyhyeksi ja nähtävää olisi ollut paljon.



Santa Parkissa tuntui tosi jouluiselta. Jokapuolella oli esillä joulupukkia, jouluisia tavaroita, joulukortteja ja kaikkea jouluun liittyvää. Ehdimme käydä vain kolmessa rakennuksessa lauantaisella reissulla.
Kävimme myös tutustumassa joulupukin postitoimistoon, josta ostin muutaman jouluisen kortin ja lähetin ne lapsenlapsilleni joulumaan leimojen kera. Muutama kortti tuli ostettua ihan vaan reissumuistoksi. Lisäksi ostin matkamuistoksi sokerilusikan, jossa oli SantaParkin jouluinen kuva.



Joulupukin postitoimistossa oli iso arkku täynnä ihmisten lähettämiä kirjeitä jokapuolelta maailmaa. Kirjeitä oli myös lajiteltuna postilokeroihinkin.



Nämä lajitellut kirjeet ovat varmaan lähdössä joulun maissa sitten pukin toimistolta postin välityksellä kilteille lapsille ympäri maailmaa. Maijan kanssa kiertelimme joulumassa ja postitoimistossa häntä vastaan tuli ulkomaalainen nainen, joka ihastui suomalaiseen kiltin näköiseen mumeliin ja antoi hänelle lahjaksi kauniin paperiveitsen. Ihmettelimme, kuinka kauniisti tehty. Hän oli sanonut vain, että on niin kiltin näköinen nainen ja hän haluaa antaa tuon lahjan.
Postitoimistossa vilisikin paljon ulkomaalaisia, jotka istuivat pöytien äärillä kirjoittamassa joulupostejaan.



Ulkosalla oli tällainen matkamittari, josta näkyi kuinka pitkä matka on vähän joka puolelle maapalloa napapiiriltä lähtien.



Tämä kuvauspaikka oli niin suosittu, että piti tovi odottaa pääsevänsä napapiirin kohdalle ottamaan kuvia. Ulkolaiset, sankoin joukoin, kuvauttivat itseään ja kuvasivat läheisään ja ystäviään "maapallon" kohdalla. Pitiähän toki itsäänkin kuvauttaa todistusaineistoksi, että olemme paikan päällä käyneet.



Lahjatalosta löytyi vielä tällainen napapiirin keskeinen  piste, josta otimme myös kuvia. Lahjatalossa oli monia ihania liikkeitä, joissa myytiin kauniita käsitöitä ja lahjatavaroita. Täällä lahjatalossa kävimme vasta launataina. Meillä oli matkassa tosi mukava bussikuski. Hän harmitteli retken jälkeen myös sitä, että käynti jäi hieman lyhyeksi, emmekä ehtineet edes joulupukkia käydä tapaamassa. Sovimmekin iltasella, että otetaan reissu uusiksi lauantaina ja ne jotka haluavat tulla mukaan, niin pääsevät ja aikaa olisi olla paikan päällä sopimuksen mukaisesti. Tämä alimmainen kuva onkin sitten otettu launatin reissulta, sillä ekalla kerralla emme edes ehtineet tuohon lahjataloon, jossa olikin paljon ihailtavaa.

Palataan perjantain napapiirireissuun.



Napapiirillä oli rakennettu kauniita lumilinnoja, mutta emme käyneet ihan lähistöllä niitä katsomassa. Sielläkin oli paljon ulkomaalaisia, jotka kiinnostuivat kohteesta ja kun joulupukin konnuille kerran pitkän matkan päästä ovat lähteneet, niin toki kuviakin on varmaan otettu  vähän joka kohteesta matkamuistoksi. Joulumassa taisi olla paljon myös meidän kisaporukkaa eli niitä ulkomaalaisia 20 eri maasta.



Tällaisia isoja lumiukkoja näkyi useita paikanpäällä...oikeita jättiukkoja.



Itseään piti kuvauttaa lapsenomaisesti näissä tämänkaltaisissa paikoissa. Tässä on Tarjuska-tonttu Petteri-poronsa kanssa.
Tarkoitus oli käväistä katsomassa joulupukkia. Menimmekin uhkarohkeasti niin pitkälle, että lähdmme pimeää tunnelia pitkin ja jännittäviä käytäviä jääsiltoineen ja henkuvine jäineen tuli vastaan. Vihdoin pääsimme yläkertaan, jossa oli stoppi. Iso lauma ihmisiä odotti pääsyä joulupukin pakeille. Aikakone raksutti ja meidän aikamme olisi mennyt kokonaan siinä jonottaessa. Viimein mieheni hihkaisi, että hän näkikin pukin  eräästä ikkunasta. Totesimme, että meitä ei ole huijattu...joulupukki siis on olemassa. Sen halusimme tietääkin. Viis siitä, että emme päässeet valokuvaan pukin kanssa. Teimme loppumetreillä täyskäännöksen ja menimme kielletysti köyden yli reitille, josta oli ulospääsy usvan läpi.



Viimeinen ostoskeidas jossa kävimme oli tämä rakennus. Siellä oli paljon monen moista lahjatavaraa. Ostin itselleni fleese-torkkupeiton.



Tällaisen torkkupeiton ostin matkaan. Paljoa ei siis tullut ostettua mitään. En ostanut mitään krääsää edes lastenlapsillekaan, sillä luulen, että niitä on kertynyt jo kyllästymiseen asti koteihin.



Launtain reissulta piti vielä ostaa itselleen tällaiset kotitossut, vaikka eivät olletkaan kuin tehdasvalmisteisia.

Jotain oli vielä Lapin reissusta kokematta. Vaikka Rovaniemi onkin aika eteläistä Lappia, niin toivoimme sentään näkevämme poroja reissun aikana. Onneksi kuskimme tiesi mistä niitä näkee. Suuntasimme matkamme poropuistoon. Vaivihkaa kävimme kurkkimassa poroaitauksesta poroja. Jees, nyt olemme nähneet poroja ja homma on hanskassa.



On kuin olisi nänhyt Pariisin ja sanotaankin, että nähdä Pariisi ja kuolla. Nähdä Lappi poroineen ja kuolla....ei nyt sentään, mutta tämä pelasti kaiken.

Napapiirireissu kisamatkan ohessa oli ihan kiva ja piristävä kokemus. Varsinkin, kun oli lunta massa ja tuli niin jouluinen olo ja varmaan tuo runsasluminen talvi sen teki. Kevättä kohti tässä silti ollaan menossa.