Eilen illalla palasin mieheni kanssa keskiviikosta sunnuntaihin kestäneeltä MM- ja SM-kisamatkalta Rovaniemeltä. Tämä päivä on mennyt vielä levätessä ja vapaapäivän merkeissä. Huomenna alkaa taas ns. arki, joka minulla kyllä on muutenkin.
Huomenna kerron ennemmän matkasta ja kisakuulumisista. Sen verran voin paljastaa, että tulinpa kotiin kullankiilto silmissä, sillä sain keilakilpailusta naisten veteraanisarjassa kultamitalin. Se olikin ainoa kilpailu, johon osallistuin ja keilailu pelattiin SM-kilpailuna. Kilpailuun osallistui yhdeksän keilailijaa ja naisten sekä miesten sarjat pidettiin erikseen.
Keilailu käytiin nejän sarjan erässä eurooppalaiseen tyyliin, ratoja vaihtaen sarjojen välillä. Tulipa oikein hiki ja väsymys siinä kilpaillessa ja rannetta alkoi rasittaa sen verran, että viimeisellä kierroksella vaihdoin kevyemmän keilapallon ja se olisi kyllä kannattanut ottaa ehkä jo alkujaan kisan peleihin.
Keilahalli oli aika huonokuntoinen lattialtaan asekä palloissa ei ollut kovin valinnann varaa. Näytti puuttuvan välikoot kokonaan, mutta toimeen tultiin silti.Porukka oli mahtavaa ja onneksi osa matkaseurueestamme tuli kannustamaan keilaajia, vaikka ampumahiihtokisat olivatkin samaan aikaan hiihtostadionillla.



Tässä tuoreet Ellin (Elinsiirtoväen Liikuntaliiton) SM-keilamestarinaiset 2008. Jokainen meistä kailasi eri sarjassa eli oikeastaan itsensä kanssa, mutta suhtellisen tasaväkistä porukkaa, muutamaa tosi harrastajaa lukuun ottamatta. Enpä lähtiessä edes osannut kuvitella, että tulen takaisin mitalin kanssa.



Tällaiselta näytti Ounasvaaran SantaSportin keilahallissa.



Sen kummempia mitalikahveja ei ole tullut juotua, eikä ole luvassa omakotitalotonttia eikä mitään muutakaan mitalin johdosta, mutta hyvä mieli siitä, että tämä on ollut mahdollista. Muistaa aina tällaisella hetkellä, että oli aika, jolloin jalatkaan eivät kantaneet.
Kiitos Uumulaisille ja muillekin kannustajille ja tsemppaajille, jotka antoivat lisäksi hyviän vinkkejä vasta-alkajalle.
Olipa muuten MM-kisoissa kilpailijoita yli 20:stä maasta, mutta enpä ole törmännyt juurikaan uutisotsikoihin, joissa kerrottaisiin Elinsiirtoväen MM-kisoista.
Löysinpä sentään Kalevasta Teemun (Ellin toiminnanjohtajan haastattelun).



Saimme gaalaillalliselelta poistuessa tällaiset puiset napit mukaamme muistoksi kisoista.
Matkakin oli tosi onnistunut ja monin verroin mieleen painuva. Kyllä kannatti olla taas mukana kilpailemassa ja tapaamassa myös tuttuja.