Talven jälkeen havaitsee mökillä usein outoja asioita. Tarkemmin niitä tutkittuaan voi todeta hiirulaisten vierailleen ja pitäneen lystyä mökissä. Tässä lahjaksi saamani saunataulu, joka on kärisnyt talven mittaan. Osa materiaalista on mennyt todennäköisesti kierrätyksenä majanrakennustervikkeiksi. Pesusieni ja ns. kaljapullo ovat jääneet tosin paikoilleen. Kyseisellä ukkelilla oli taannoin hiuksiakin, mutta ehkä niistäkin on jokunen hiiri saanut lämmikettä majaansa.

Lähes kahdeksan vuotta sitten laitoin rahaa nälkäpäiväkeräykseen ja vastineeksi lahjoitukselle sai ruisleivän. Ajattelin sijoittaa tuon leipäsen vanhan mummonmökin leipäorrelle muistuttamaan entisajan toimista. Niinpä se leipä sai  olla paikallaan vuosikausia. Tosin se oli jo kovin kuivunutkin eikä siihen ihmsisen hampaat olisi enää pystyneet. Yllätys oli melkoinen pääsiäisenä kun huomio kiinnittyi orrelle ja ihmeeksemme saimme havaita leivän sieltä hävinneen. Ei löytynyt muruja eikä murron jälkiä. Tokkopa murtomieskään olisi ensimmäisenä ruisleipäämme kajonnut ellei sitten olisi ollut äärimmäisen nälkäinen. Ei murustakaan lattialla tai kaappien alla. Oli vain todettava, että nälkäiset hiiret ovat sen ahmineet. Tosin ei kai sitä päivässä tai parissa suuhunsa ole pistäneet. Olihan niillä koko pitkä talvi aikaa. Mietimme, että nälkäpäivän leipä taisi mennä todelliseen tarpeeseen eli nälkäisille metsän eläimille. Toinen puuvillasormikkaani oli raahttu kynnyslaudan kolosta puoliksi sisään ja toinen oli naulakon päällä reikäisenä eli syötynä.  Ne joutivatkin siitä sitten kaatopaikalle.

Nyt on taas aika varoa myyräkuumetta, joka on munuaisille vaarallinen. Hanskat käsiin varastoissa sekä puutarhassa. Saattaapa suusuojuksetkin olla paikka paikoin tarpeellisia. Kannattaa pestä mökkipaikalla asuintila heti kauden alussa näiltä hiirien jätöksiltä.