Tänään olen tehnyt aivan kaikkea muuta, kuin valmistautunut Rovaniemen kisamatkaa varten. Sen verran sentään tein aamusella, että pistin pyykkikoneen täyteen hienopyykkiä ja vein ne kuivaushuoneeseen kuivumaan. Yritin tappaa aikaani Sampo-pankin uudistuneen verkkopankin kanssa. Tosiasia oli kyllä niin, että siinä menäsi palaa hihat sekä käämit. Ensin en edes päässyt kirjautumaan koko verkkopankkiin ja lopulta etsin tietoa Ilta-Sanomien sivustolta, jolloin selvisi, että vanha konsti olisi ollut tähän hätään parempi, kuin pussillinen uusia. Tarvitsin vielä hieman tukiopetusta, jotta pääsin Sampon sivustolle, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut, sillä niin vain jäin laskut maksamatta. Luovuin yrityksestä, sillä mitäpä se auttoi enää aikaansa tappaa verkkopankissa, kun homma ei kerran toimi.
Varasin puolitoistatuntisen keilaradan ja kävimme Tapanilan keilahallilla katsastamassa minkälainen paikka se mahtaa olla ja päiväaikaan on eläkeläisilläkin hieman halvempi hinta. Piti kokeilla muutama kaato ennen lauantain Suomenmestaruuskisoja. Tason nyt ei taida meikäläisen huomioon ottaen, olla kovinkaan erityinen, mutta osanotto on tärkeintä. Onneksi sukset saavat jäädä minun matkastani pois.



Sukuvika on se jos suksi ei luista....parektilla sentään paremmin. Ehkäpä parektillekin pääsee kokeilemaan luistoa, kun tiedossa on gaalaillallinen lauantaina. Pitänee siis pakata mukaan vähän muutakin kuin toppavaatteita.

Vähän kyllä ennakkoon jo kauhistuttaa huominen matkanteko, sillä jaloissa ja selässä sen saattaa tuntea, kun joutuu istumaan paikallaan linjurissa puolisen vuorokautta...toki muutama pysähdys mahtuu matkaan. Äänikin on vielä hieman hävinneenä flunssan jäljiltä. Välillä täytyy rykiä, jotta saa äänensä kuuluviin.
Tänään ollaan vielä käyty pikku-ukkoa katsomassa kylässä ja kieretty muutama kirpputorikin, kun piti löytää vähän pikkumiehelle yökkäreitä.

Onnistuipa se laskujenmaksaminenkin illan suussa, mutta Sampolle ei velkamme kelvannut, joten minkäs teet kun raha ei kelpaa.



Monella on varmaan mitalinkiilto silmissä viikon aikana. Nämä mitalit ovat vuoden 2006 kesäkisoista petankin Suomenmestaruudesta. Se oli kyllä ihan sattuman sanelema juttu. Minä ja mieheni kuuluimme kolmen hengen joukkueeseen ja hopealle päästiin...maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa.