Elämä on elämää

Viikolla ostin itsepalvelukirpparilta tällaisen manikyyrisetin. Siinä on ladattavan laitteen lisäksi erilaisia hiontateriä ym. osia, sekä kynsilakan kuivauslaitekin mukana. Laitteesta pulitin 8 euroa.

On meinaan mietittävä, että miten onnistun pitämään jalkani edes jossain kunnossa, jos kunta ei ole valmis antamaan erityisterveydenhoidon lakkauttamaa hoitoa muille kuin diabetestä ja reumaa sairastaville. Tosin en ole antanut periksi senkään suhteen, että hoito noin vain lakkautettaisiin. Olen vienyt asiaa eteenpäin hoidettavaksi. Nyt vain odotellaan.

Tuli tuosta mieleeni hieman Eino Leinoa mukaellen:
" Ken vaivojansa vaikerataa, on vaivojensa vanki.
Se oikeutt' ei maassa saa, ken itse sitt' ei hanki."

Aamusella testasin onnistuuko tällä "hiomalaitteella" eli manikyyrisetillä lyhentämään kynsiään ja niitä kipeitä kulmia, niin ettei ohenna samalla ihoaan. Täytyy olla kyllä aika tarkkana ja lisäksi kun ei aivan hyvin nää mitä nurkan takana on. Jalka ei enää tässä iässä taivu naamatasolle, kuten pienellä vauvalla. Lisäksi kun kynnen kulma taittuu kierosti jalkapohjan suuntaan. Jotain haituvaa näyttää irronneen, joten ainakin ensiapuna tällä voisi yrittää itsehoitoa. Pitäisiköhän vielä käydä joku jalkaterapeutin pikakurssi. Nythän voisi kunta järjestää näitä pikakursseja itsehoitoon, niin ei tarvittaisi enää ollenkaan kunnallisia palveluita. Voitaisiin itse määrittää tautimme ja pyytää vain reseptiä hoidoksi.

Kategoria: Arkea 10 kommenttia Kommentoi

Kirsi kirjoitti 18.01.2008 - 23:54

Nuo ovat ilmiselviä hölmäläisten säästöjä, mutta ehkä munuaisväki ei tosiaan ole kiinnostunut maksapotilaiden hyvinvoinnista ja jos siitä joutuvat päättämään, ei päätöksenteko ole vaikeaa,

Tarjuska ite kirjoitti 19.01.2008 - 00:03

Kirsi: Näinhän se on. Munuaispoli, mikä munaispoli...vaikka olisikin molempia vaivoja. Olisihan lakkautetun diabeteshoitajan viran voinut täyttää heidän ongelmiaan hoitavalla jalkojenhoitajalla, niin resurssit olisivat ehkä riittäneetkin näiden muiden potilaiden hoitoon. No, ei aina oikein jaksa ymmärtää... :(

Anitta kirjoitti 19.01.2008 - 15:23

Ei kyllä ole helppoa hoitaa omia varpaankynsiään, kun ei enää kroppa taivu solmuun asti. Käsiä pitää varmaan venyttää, että ylettyy.

Juu, kahvitellaan vaan kun sinulle ja Maijulle sopii. Onkin kiva tavata pitkästä aikaa.

ZAILA kirjoitti 19.01.2008 - 15:41

Voi itku Tarjuska noita kunnan säästötoimia, on kyllä ihan hölmöläisten touhua. Toivottavasti manikyyrisettisi auttaa..Hyvä että pidät puoliasi ja toivon että saat avun kunnalta.
Tuo Eino Leino on erityisen hyvä, taidan olla minäkin vaivojeni vanki, kun en tee muuta kuin mietin,en ehkä niinkään enään valita, kun en kehtaa. Kaksi välilevyn pullistumaa toinen niskassa ja toinen alaselässä. Otanpa Eino Leinosta opiksi.

Kiitos kommenteistasi, en saa sitä Novitan sivua auki, joten tässä e-mail laiayaiza@hotmail.com
Tuhannet kiitokset jo etukäteen !

Nukkis kirjoitti 19.01.2008 - 19:27

Olethan tosi varovainen tuon vehkeesi kanssa!!
Suosittelen yhteyttä asiantuntijaan, vaikka se vähän maksaakin. Tuolla tekee helposti pahaa jälkeä... Opiskeleppas jalkojenhoidon ammattitutkinto itsellesi ;)

juu kirjoitti 19.01.2008 - 22:24

Varoppa ettet saa kynsisientä tuosta kirpparilaitteesta. Käyttävät tuollasia kynsisienen paksuntamaan kynteen.Huonoa jos sen vielä lisäksi saa. Kaikella on tapana järjestyä,tavalla tai toisella.

Tuulias kirjoitti 19.01.2008 - 23:11

Hae kukkakimppu blogiltani!

Tarjuska ite kirjoitti 20.01.2008 - 16:01

Anitta: No, ei todellakaan. Eihän niitä kynnen kulmia oikein nää. Tuota pituutta voi hieman lyhentää, mutta ei muuten.
Palataan tuohon jälkimmäiseen asiaan. :)
Zaila: Kunnasta en kyllä oikein ota taukuita, kun siellä viisaat tekevät päätöksiä, jonka mukaan on vain muutama ryhmä, jotka tarvitsevat tätä jalkojenhoito, mutta muut eivät.
Kaipa ne ennen osasivat pitää puoliaan paremmin. Toisin itse olen opetellut näinä vuosina, sillä kukapa sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. :)
Jotkut sivut aukeavat vain klubilaisille. Palaan asiaan. :)
Nukkis: Joo, varovaisuutta siinä kyllä vaaditaan ja pakkohan se sitten on jostain etsiä apua, kun siltä tuntuu. Tosin jalkaterapeutin ammattitutkinto kestäisi 3½ vuotta, joten ehkä tarvitsisin apua hieman aiemmin, heh! :)
Juu: Tuo laite vaikutti kyllä käyttämättömältä, joten muuten en olisi sitä ostanutkaan. Toivotaan, että tämäkin asia järjestyy vielä. :)
Tuulis: Vieläkin kukkia! Voi kiitos kovasti:)

savisuti kirjoitti 20.01.2008 - 20:46

Haastetta pukkaa sinulle, käypäs katsomassa blogissani, ole hyvä!

hejoko kirjoitti 27.01.2008 - 17:35

Minullakin on tuollainen vekotin (ei sisälla lakankuivainta) ja sen käyttö omiin varpaisiin on todella hankalaa. Enemmän olenkin käyttänyt sitä Rakkaan jalkoihin, mutta kynsien hiomapöly on alkanut ahdistaa. Diabetikko ei käsittääkseni saa tuollaisella nahkansa kovettumia hioa, mutta jos jostain löydät CCS nimistä jalkarasvaa, se on tehokkain mitä minä olen löytänyt. Sillä saa jalkapohjat silkosiksi kuin vauvan peppu:)

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: