Hohhoijakkaa...Jostain syystä kuitenkin pitänee roikkua täällä koneella, vaikka aika hervottomasti väsyttää. Muutama päivä on mennyt henkisen väsymyksen puitteissa, kun olen kantanut stressiä jalkojenhoidon kohtalosta. Vähän mieltä lämmitti, kun entinen jalkojenhoitaja kommentoi ja tähdensi hoidon tärkeyttä. Tosin eipä taida paljoa vaikuttaa tässä konkurssissa.

Yksi paikka kun krenkkaa, niin silloin krenkkaa moni muukin. Ensin on ollut yskänrokkoa, sitten hammasongelmia, jalkaongelmia ja nyt iski päälle vielä virtsatieinfektiokin. Yleensähän elinsiirron saaneen vastustuskyvyn alentuessa iskee päälle sitten kasapäin muita pöpöjä ja pahemmassa tapauksessa vaikuttaa lääkkeisiin ja voi jopa aiheuttaa hyljinnän.
Eilen vein näytteen labraan, tänään soittelin ja huomenna varmistuu bakteeriviljelyn tuloksista taudin luonne. Terveyskeskuslääkäri määrää sitten reseptin ja näin ollen voin hakea sen sitten iltapäivällä terkkarilta, jos virallinen viljelyvastaus on tullut. Tosin tämä prosessi vie monesti kolme päivää, joka voi pahentaa tulehdusta, kun lääkitys viivästyy.

Tällä viikolla alkoi myös kuntosalitoiminta. Eilen olin ekaa kertaa ja olipa todella tehokas alkujumppa ja mielekäskin. Tänään olin toisella salilla ja vaikka hieman alavireessä sinne lähdin, niin oli ihan mukava tunti. Meillä oli uusi vetäjä ja ihan mukavalta ja topakalta tytöltä tuntui. Huomenna ei ole keilailua, kun sali on varattu kilpailuille, mutta ehkä on hyvä ottaa hieman iisimmin.



Pakkohan sitä on jaksaa kituuttaa talven yli ja kyllä se kevättä kohden taas elämä voittaa. "Alta lumen ja jään, niin kuin merkiksi kevään" jaksaa tuo ruusun lehtikin kasvaa.