Nyt kyllä pisti jo vihaksi ja pahemman kerran. Pitänee kai sanoa, kuten tapana on, että ottaa päähän ihan kybällä  (täysillä). Olin onneksi saanut asiasta jo jonkun verran vihiä, joten tiesin lähteä sairaalaan jo tietyin varauksin. Tänään oli siis aika jalkojenhoitoon. Viime kertasesta oli kulunut jo noin puolitoista kuukautta. Tosin toisen jalan hoidosta oli kulunut jo kolmisen kuukautta aikaa, kun viimeksi hoitajan aika meni jousen tekemiseen. Pyysin silloin hieman nopeammin seuraavaa aikaa, että tulisi toinenkin jalka hoidettua ja kynnet lyhennettyä. Luvattiinkin, mutta todellisuudessa ei ollutkaan antaa sitä aikaa kuin vasta nyt.

Vastaanotolle pääsin kyllä ihan omalla ajallani ja hoito aloitettin normaalisti. Kummatkin olivat vaiti, niin hoitaja kuin itsekin, koska hän keskittyi niin siihen työhönsä. Lopuksi, kun oli jousten lakkauksen aika, niin hyvin varovasti hän aloitti puheen tulevista muutoksista. Jalkojenhoidossa on kuulema resurssipula ja pitänee karsia potilaita. Enää tästä lähtien elinsiirtopotilaat eivät saa jalkojen hoitoa, eikä myöskään munuaispotilaat eikä maksapotilaat, ellei heillä ole sitten perustautina diabetestä.

Nefrologian johtavat lääkärit ovat kaikessa viisaudessaan menneet tekemään päätöksen, että hoitajan työtaakan helpottamiseksi tulee kaikki muut potilaat karsia vastaanotolta ja jatkossa hoidettaisiin vain diabetestä sairastavia. Kyllähän minä sen ymmärrän, että siitä sairaudesta tulee pahoja jalkaongelmia, mutta kun kunnallinen terveydenhoitokin hoitaa vallan diabeetikoita. Elinsiirron saaneet käyttävät hyljintään estolääkitystä, joka on solunsalpaajalääkettä. Lääke hillitsee elimistön immuuni- eli puolustusjärjestelmän toimintaa ja lääke heikentää heidän vastustuskykyään; joten infektioriskejä tulee vältää ja tulehduset hoitaa hyvin. Itse sain ensimmäisen kerran pahan infektion jalkaani elinsiirto-osastolla, jolloin vaivaani ei osattu tunnistaa. Valittelin monia monituisia kertoja varpaissani olevaa kipua ja loppujen lopuksi sanoin, että niihin ei saa kukaan hoitaja hipaistakaan pestäessä, sillä kipu oli mieletön. Monen monituista kertaa pyysin jalkojenhoitajan konsultaatiota, kunnes se minulle myönnettiin. Silloin oli jo toien jalkani märkivä ja toinen viittä vaille tulehtunut. Muistan, kuinka jalkojenhoitaja puhdisteli jalkjani ja hoiti tulehdusta, äitini ollessa vierastunnilla luonani. Niinpä puristin äidin kättä siinä hoidon aikana ja ehkä aika lujaakin, sillä märkähän ei puudu ja silmissä oikein tuntui mustenevan. Onneksi ne jalat silloin hoidettiin ettei tullut mitään kuoliota tai muuta vastaavaa.

Toinsen kerran jouduin turvaantumaan vieraaseen jalkojenhoitajaan ollessamme lomareissulla kylpylässä. Silloinkin varpaissa oli mieletön kipu ja huomasin käytävällä huoneen, jonka ovessa luki jalkahoitaja. Niinpä kyselin vapaata aikaa ja muutaman tunnin päästä sainkin sellaisen. Silloin jalkani laitettiin pesuveteen likoomaan, kynnet leikattiin, jopa lakattiinkin. En muista, että laitettiinko niihin kuituja, tokkopa. Hetkellistä helpotusta ja kotiuduttuamme oli pikapuolin sairaalan vuosikontrolli. Sillon sain uudelleen puhuttua itselleni tuota jalkojenhoitoa. Muistan vieläkin, kuinka silloinen jalkojenhoitaja oli tuiman näköinen hoitaessaan ja viimeni sanoi, ettei hän minulle ole vihainen, vaan henkilölle joka on hoitanut jalkani siihen kuntoon. Silloin vasta minullekin selvisi, että on kahdenlaista hoitoa. On niitä terveysalan jalkaterapeutteja eli entisiä jalkojenhoitajia. Sitten on niitä jalkahoitajia, jotka ovat käyneet kauneudenalan oppilaitoksen opetusjakson. Jälkimmäinen hoito on kauneuden hoitoa ja hemmoitteluhoitoa. Tuo aiemmin mainittu on sitä terveyspainotteista hoitoa ja niitäkin on kahta koulukuntaa. Toiset liottavat jalkoja vedessä ennen varsinaista hoitoa ja toiset taas ovat sitä mieltä, että siinä liottamisessa on riski pöpöjen kulkeutua veden välityksellä haavaisista paikoista elimistöön. Omat jalkahoitajani erikoissairaanhoidossa eivät käytä tätä liotusmenetelmää. Lähinnä se on itselleni juuri tuo sisäänpäinkasvavien kynsien jousihoito, joka pitää jalkani kunnossa sekä kuitukangasta kynsinauhojen väliin.
Kerran olin vielä kuntoutuskurssilla, jossa hoitoon kuului jalkojenhoito. Silloinkin seuraavana päivänä jalkani tuikkivat ja särkivät mielettömästi. Hoitolaitoksen hoitaja ei arvannut, että ne tulehtuvat niin herkästi ja oli kaivellut kynsinauhojen välkejä hieman ronskein ottein, jollon seurasi tulehdus ja siihen auttoi vain antibiotit. Näitä kuureja olen taannoin syönyt monet kerran näiden kynsiongelmien vuoksi. Sen jälkeen kun olen saanut vakituisesti hoitoa, olen välttynyt näiltä tulehduksilta.  Nyt taitaa tulla muutosta tähänkin asiaan, sillä taidan olla liian "pieni" ihmiseksi ja eihän meikäläisten jalkaongelmilla ole mitään väliä. Meidän tulehduksemme ovat toisarvoinen asia. Kehoitettiin siirtymään yksityispraktiikkaan. Ei käy....eipä ole mulla rahaa moiseen. Nykyvaluutassa olen maksanut näiltä käynneiltäni ns. sarjahoitomaksun eli 6 euroa per käynti ja jos nyt menisin yksityiselle niin hinta lähes kymmenkertaistuisi ja kerrottuna hoitokäynnit vuotuisiin käynteihin, niin saisin maksaa siitä noin 600 euroa vuodessa.


Alakuvassa tänään topatut kynnet. Tällaista on jousihoito, jossa yritetään oikaista sisäänpäin kääntyneen kynnen reunoja kasvamaan eri suuntaan, kuin ihoa kohti. Eivät suosittele kynsien tyvileikkausta meikäläisille...liian verekästä hommaa.

Erikoissairaanhoitopaikan jalkojenhoitajan kertoessa minulle priorisoinnista, niin adrealiinit tuntuivat kohoavat aivoissani ja laitoin kädet puuhkaan rinnuksille ja olin heti valmist puolustautumaan ja penäämään "oikeuksiani". Mitä ihmeen oikeuksia...eihän potilaalla enää mitään oikeuksia taida ollakaan? Selittelin, että olin käynyt hoidossa 13-14 vuotta  lähes yhtäjakoisesti, pieniä taukoja lukuunottamatta ja nytkö hoito tullaan katkaisemaan ja minua ei enää huolittaisi hoitoon. Näin on.... Kyselin, että ketä kaikkia tämä päätös koskee vai onko kourallinen maksansiirron saaneita liikaa? Pitäisi koskea kaikkia meitä munuais- ja makapotilaita ja siirron saaneita. Ilmaisin hänelle, että tulen viemään aisiaa eteenpäni ja minua kehoitettiin käymään osastonhoitajan pakeilla. Niin olin jo päättänyt ennen tuota vastaanottoa mennä. Ymmärrän toki, että hoitajahan se syytön on näihin priorisointeihin. Minulle kerrottiin, että hoitojen karsimisesta on päättänyt sisätautipuolen johtavat lääkärit hoitajan työtä helpottaakseen.

Osastonhoitaja oli ystävällinen ja kuunteli pitkän tovin kertomustani ja huoliani asian suhteen. Näin se vaan on, että yksityisen suuntaan ohjattiin.tai terveyskeskukseen, mutta eihän sinnekään ole menistä. Sinnehän kokeilin kesällä ja vastaus oli tyly "Ei". Vain yhden ainoan kerran sain käydä akuutisti hoidattamassa jalkojani. Helsingin kaupunki tiedottaa täällä kriteerinsä, kenelle hoito on tarkoitettu. Samat ovat kriteerin oireet, mutta minulla on vain väärä diagnoosi.
Eläkeläisiähän vast'ikään muistettiin jätti-isolla "palkankorotuksella". Sain kokonaista n. 24 euroa puhtaana käteen. Nyt ei kai tule sijoitusongelmia, sillä nehän eivät edes riittäisi tuohon hoitoon ja luulempa, että jousihoidosta saa pulittaa paljon enemmän kuin pelkästä perushoidosta. Tuttu lause tänäpäivänä monessa hoitoyksikössä: "Mene yksityiselle...meillä ei ole resursseja hoitaa..." Tulee vääjäämättä mieleen, että ketä varten on julkinen terveydenhoito tänäpäivänä, kun mihinkään hoitoon ei edes pääse. Mennäkseen terveyskeskuslääkärille, niin pitäisi olla aika varattuna ihan vaan varmuuden vuoksi, jos sattuisi vaikka sairastumaan. Hammashoitoon ilmoitetaan olevan kahden vuoden jonot, jos edes otetaan hoitojonoonkaan. Jalkojenhoitoon ei edes pääse ilman reuma- tai diabetesdiagnoosia. Pitäisiköhän kuitenkin kaikki hoito ulkoistaa. Taisi palkankorotuksen hoitopuolella tuoda ihan toisen laisia ongelmia. Nyt on potilaita liikaa, kun ollaan vähentämässä henkilökuntaa monelta osin. Tuossa jalkojenhoitopaikassanikin ollaan sanottu diabeeteshoitaja irti ja kuitenkin satsataan näiden potilaiden jalkojehoitoon, joille ei ole varsinaista hoitoa siellä klinikalla, vaan ovat yleensä niitä muita sisätautipolin potilaita.

Nyt vaan miettimään, että miten saisin pidettyä jouset kynsissäni mahdollisemman pitkään. Hoitaja laittoi lopuksi jäykät tupot pottuvarpaisiin, jotta pysyisivät pidempään hyvinä. Totta puhuen...koko kotimatkan jalkaa hiersi ja kipuoi. Kotona katselin, että mitä kummaa...tuppo oli sukan kärjessä. Enhän sellaiset hautovat tupot jaloissani kyllä ala olemaan, joten oli pakko ottaa ne pois. Koko illan on toista jalkaa juilinut, sillä taas tuli ronkittua oikein kunnolla niitä kynsinauhoja, joten pitänee olla skarppina, ettei tule tulehdusta. Huomenna alkaisi kuntosali, mutta katselen kiputilan mukaan, että uskallankohan mennä. Jalkojenhoidon jatkosta on paha mennä sanomaan, miten tässä käy. Taitaa olla Hus nyt heikoilla hangilla, kun lähettään infektioherkän erityissairaan potilaan tosi heikoille hangille. Enkä minä ole suinkaan ainoa, vaan perässä tulijoita riittää. Mietin, että miksi Kela ei korvaa jalkojenhoidosta sairaanhoitokorvauksia, sillä useille potilasryhmille se juuri on terveydenhoitoa. Pahimmassa takapauksessa voi hoidotta olemisesta koitua monin verroin isompia kuluja. Minulle tämä on tärkeää.  Arggghhh...mä olen vihaine, uskotteko? En teille, vaan tälle järjestelmälle.

Edit. 9.1.2008:
Verkkolehti InMediasres jatkaa keskustelua aiheesta täällä.
Itsekin menin ihan sekaisin noissa jalkojenhoidon nimikkeissä, sillä googlettamalla "jalkahoito" löytyi vähän kaikenlaista yrittäjyyttä, josta en menisi takuuseen tällaisissa jalkaongelmissa, kuin itselläni on..Tarjotaan fysikaalista hoitoa hierontoineen ja lymfahoitoineen, kauneutta, hemmottelua, kotipalvelua, kampaamopalveluita ym.
Mistä sitä tavallinen tallaaja tietää mikä on oikeaa terveyspohjaista ammattitaitoa. Jalkojenhoitaja ja Jalkaterapeutti (AMK) ovat nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. He ovat alaraajojen ja jalkaterän alueen vaivojen ja ongelmien asiantuntijoita.
Täältä löytyy esim. Helsingin kaupungin asettamat kriteerit, kenelle kunnallinen jalkojenhoito on tarkoitettu.
Löysin myös HUSin sivulta tietoa jalkojenhoidosta. Viisainta on varmaan tunnistaa nuo oikeat hoitajat Suomen jalkojenhoitaja- ja jalkaterapialiitto ry:n sivuilta. Stadian ammattikorkeakoulussa valmistuu näitä jalkaterapeutteja. Kunto-Stadiassa opiskelijat pitävät yllä jalkaterapiapalvelua, mutta näköjään on jaettu jotenkin opintojaksojen mukaisesti nuo palvelut. Tuosta linkistä löydät tietoa ja palveluhinnaston.

Mitäpä sitten, jos kunnassa ei ole olekaan muita  jalkojenhoidon alanammattilaisia, kuin ne joille pääsee vain diabetestä sairastavat? Nyt olisi kirveelläkin töitä!