Jatkoa edellisille kirjoituksilleni, jotka käsittävät 14-vuoden takaista aikaa Meilahden sairaalassa maksasairauteni aikana. Vielä tulossa tämän jälkeen yksi kirjoitus huomiselle. Tämäkin kirjoitus on sen ajan päiväkirjamerkinnöistäni.

SAIRAALAELÄMÄÄ

 4.1.1994 (tiistai):

"....Herään laboratoriohoitajan tönäisyyn. Haluavat taas verta tutkittavaksi. Saan sen jälkeen aaamupalani. Onneksi rasvan pakkosyöttö on loppu. En syö yhtään enempää kuin on tarvis. Yheksältä on aika mennä isotooppilaboratorioon. Tutkimusta varten haluavat verta, josta erotetaan leukosyytit*)
Tumma, komea tohtori kutsuu nileltä sisään. Tarjoan käsivarttani, hänen olematta kuitenkaan kiinnostunut siitä. Hän onkin kiinnostunut potilaasta itsestään. Luuli näkevänsä huonokuntoisen rouvan, tutkmustulosten mukaan. Juttu luisti mukavasti ja unohdin melkein minkä vuoksi olin kutsuttu paikalle. Sain hieman hyvää mieltä mukaani tältäkin reissulta.
*) Haluavat muutaman tunnin kuluttua ruiskuttaa leukosyytit takaisin merkkiaineen kanssa, klo 14 otetaan muutamia kuvia.On ilkeäntuntuista maata kapeassa rännissä, kun takapuolen luut painavat ilkeästi. Kartoituksessa on maattava liikkumatta. Välillä tämä puhelias tohtori käy jututtamassa ja pian saankin mennä takaisin osastolle.
Äiti-muori onkin tullut minua tervehtimään ja odottelee päiväsalissa tuloani. Olen väsynyt vierasajan jälkeen. Huilin vähän aikaa ja hoitaja tuokin pian päivän antibiottisatsin suoraan suoneen. Tiputuksen jälkeen terästäydyn, sillä minulla on kiire suihkuun. Olen pyytänyt iltalomaa, sillä tänään on Uumun (potilasyhdistys) hallituksen kokous. Minut on valittu varajäseneksi tänä vuonna. Haluan mennä heti tutustumaan uuteen hallitukseen ja sen ongelmiin. Saan neulan suojaksi sideharsoa. Aahhh...ihanaa, raitista ilmaa. Olo tuntuu kuitenkin hataralta. Olen onnellinen päästyäni sisälle istumaan. Kokous alkaa ja esittäydymme toinen toisillemme. Joukossa on vanhoja tuttuja ja jokunen uusi kasvo. Kokous päättyy kellon ollessa melkein kahdeksan. Jäämme vielä keskustelemaan muista asioista kokouksen ulkopuolella.
Saavuttuani viimein sairaalaan mieheni kyydissä, tunnen olevani aivan natti.
Huonetoverini ovat olleet huolissaan minusta. Olen viipynyt matkalla niin kauan. Eihän minulla mitään hätää ollut. Hoitaja tuo minulle tuhtin iltapalan. Sen jälkeen ei muuta sitten  kuin nukkumaan.