Elämä on elämää

Neljäs postaus 14-vuoden takaisista sairaalapäivistäni. Tässä jatkoa edellisiin:

SAIRAALAELÄMÄÄ

3.1.1994 (maanantai):

"....Kello on 1:30 yöllä, kun saamme uuden huonetoverin osastolle. Ei kovin mukava aika uusille tuttavuuksille. Hoitajat rymistävät, voisvat toimia ehkä hiljempaa tähän aikaan yöstä. Kehoittavat minua kääntämään kylkeäni....sekä muka auttaisi unen tuloon. Onneksi nukahdan, kun joku on avannut ikkunan ja huoneessa on raitis ilma.
Aamulla taas odottaa tutut kuviot tippoineen ja rasvoineen. Laboratoriokokeita otetaan paljon. Onneksi on taas arki, joten päiväkin menee nopeammin. Saamme uuden huonetoverin tänään, hän on Leena, myös maksansiirron saanut.
Päivällä lääkärikierrolla on osastolla uusi tohtori. Kaikki on outoa, puolin ja toisin. Pelästyttävät minut pahemman kerran. Väittävät kreatiiniarvoni olevan 300. Ihmetellään ja kummastellaan, että mitenkä nyt sillä lailla munaisarvot kohoavat yht'äkkiä. Tilanne selviää muutaman tunnin päästä. Ovat sotkeneet toisen potilaan tulokset omieni joukkoon. Huh, helpotusta.
Tänään ei mitään tutkimuksia, paitsi mitä nyt vähän "rasvaa" taas kerätään. Ihmettelen ovasti kuinka rasvoja on tänään vähemmän.
Mies käväisi katsomassa. Ei viipynyt kauaa. Lähdimme huonetoverin kanssa "kaupungille" eli ala-tunnelin kautta etsimään sairaalan kirjastoa...etsiäksemme Maaria Leinosen runokirjoja. Löydettiin kirjasto ja löydettiin jopa takaisinkin. Ahmimme runoja päivällä omiin runokirjoihimme ja mieliimme.
Päivään mahtui taas niin paljon, etenkin syötävää. Melkein itketti taas, kun piti ahtaa sisälleen enemmän mitä jaksoi syödä. Tulipa urakka suoritettua...mielessäni ajattelin kaiken olevan ohi.
Yöhoitajat tulivat toivottamaan hyviä öitä. Yllätys, yllätys....jääkaapista löytyi vielä unohtunut välipala. Ei voi olla totta. Kaksi palaa leipää, 3 nappia sulatejuustoa. Tämä on raakaa touhua. Pitääkö minun vielä ahtaa itseeni nämä rasvat. Laitanko rasvat leivän päälle? Yksi jäi jäljelle eli laitanko sen sulatejuuston päälle vai tomaatin päälle vai syönkö sellaisenaan. Naurettiin huonetoverin kanssa kippurassa.

Voi, voi...eikö muka voita, voita mikään?

Kategoria: Muistoja 8 kommenttia Kommentoi

Anitta kirjoitti 03.01.2008 - 06:12

Mielenkiintoisia aikoja olet viettänyt. Ja varmasti vaikeita ja huolen täyttämiä myös.
Toivottavasti tämä vuosi on hyvä ja ilman suuria murheita.
Kiitos kutsusta, katsotaan joku molemmille sopiva aika, niin tulen piipahtamaan.

Meemu kirjoitti 03.01.2008 - 08:57

Näitä on mielenkiintoista lukea. Hienoa, että haluat jakaa näitä kokemuksiasi meidän kanssamme!

Kirsi kirjoitti 03.01.2008 - 13:17

Arvaa naurattaako, kun tuo älykäs mainostaja tuossa blogissasi on lukenut juttusi ja mainostaa rasvan liuotusta ruiskeella ja dieetti ruokaa!

Tarjuska ite kirjoitti 03.01.2008 - 13:40

Anitta: Sitähän me kaikki toivomme itsellemme ja niin myös toisillemme. :)...Tervetuloa! :)
Meemu: Mukavaa, kun jaksatte lukea. :)
Kirsi: Heh-heh...nyt se tarjoaa jo elämäni rakkautta. :))

Miia kirjoitti 03.01.2008 - 13:59

Kiinnostavaa lukea päiväkirjamerkintöjäsi. Huomaan, että tekstistä paistaa myös läpi arjen huumoria ja pientä ironiaa. Itsekin pidin aikoinaan pienimuotoista päiväkirjaa, tosin kirjoitin vain muutamia rivejä päivässä.
Mitä, onko Kirralla kirjasto? En ole kuulutkaan?

Tarjuska ite kirjoitti 03.01.2008 - 14:22

Miia: Tämä ajanjakso on siirtojen välillä olevalta ajalta. Olin silloin Meikussa hoidossa osastolla ja siellä kirjastoon pääsee pitkää tunnelia myöten, joka oli ainakin silloin Naistenklinikan kupeessa. :) Itse siirtoajalta olen tehnyt vihkoon muita terveyteeni liittyviä merkintöjä. Huumorilla eteenpäin. :))

famu kirjoitti 03.01.2008 - 16:01

Hienoa,kun olet silloin vaikeina aikoina jaksanut kirjoittaa muistiin kokemaasi.- Hyvää,onnellista ja siunauksesta rikasta vuotta 2008 Sinulle Tarjuska toivottelee famu.

Piri kirjoitti 03.01.2008 - 16:08

Sinä olet todellakin onnistunut muuttamaan taakse jääneen voimavaraksesi.Oikein tulee hyvä mieli tekstejäsi lukiessa.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: