Hymyilevä kirje (tuntemattomalta)

 

Kun olin nuorempi, painoin
muutaman kilon vähemmän.
Minun ei koskaan tarvinnut
vetää vatsaani sisään kun
pidin päälläni tiukkaa
mekkoa.

Mutta nyt kun olen vanhempi
kehoni on vapautunut.
Vyötäröni kohdalla on
elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkien koko on
oltava ainakin kaksi kokoa
isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään
mahtuvat sisään ja
sukkahousujen haaraosa jää
usein polvien korkeudelle.

Mutta, olen myös oppinut, että
ei ole mitään väliä mitä
tapahtuu, miten
mustalta kaikki tänään
vaikuttaakin; elämä jatkaa
kulkuaan ja huominen on jo
parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa, jolla
henkilö käsittelee seuraavat
kolme asiaa kertoo hänestä paljon;
sateinen päivä, eksyneet
matkatavarat ja sotkuun
joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli
suhteesi vanhempiisi mikä
tahansa, tulet kaipaamaan
heitä kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se, että
hankkii rahaa ja tavaroita, ei
ole sama asia kun
hankkia itselleen elämä.
Olen oppinut, että elämä
joskus antaa minulle
toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut ettei elämän läpi
voi kävellä räpylä kummassakin
kädessä, joskus on tilanteita
jolloin pallo on heitettävä
takaisin.

Olen oppinut, että vaikka
itselläni olisi surua ja
tuskaa, minun ei
tarvitse aiheuttaa sitä muille.
Olen oppinut, että joka päivä
pitäisi ojentaa kätensä
jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki
tarvitsevat lämpimän ajatuksen
ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on
vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset
tulevat unohtamaan mitä et
sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule
ikinä unohtamaan mitä sait
heidät tuntemaan.

Lähetä tämä viesti ainakin yhdelle
ainutlaatuiselle naiselle
tänään ja jotakin mukavaa tulee
tapahtumaan... Oletpa ainakin
kertonut jollekin
toiselle naiselle, että hän on
mielestäsi fantastinen, ja
ehkäpä saat hänet
hymyilemään edes vähäsen.