Joulun välipäivinä on puolisollakin ollut vapaata töistä. Eilen päätimme käväistä eräällä itsepalvelukirppiksellä, mutta se olikin kiinni ja avautuu vasta loppiaisen jälkeen. Suuntasimme matkamme itä-Helsingissä sijaitsevaan toiseen itsepalvelukirppikseen, jota isännöivät ulkomaalaistaustaiset henkilöt. Olen jo aiemmin huomioinut, että asiakas on jo ovesta sisään tullessaan arvioitu epärehelliseksi. Eilen tullessani kirpparin ovesta oli vastassa venäläistaustainen mies, joka suomea murtaen käski minun laittamaan laukkuni kaappiin, joka oli oven vierustalla. Hämmästyneenä totesin, että pieni reppuni on minun käsilaukkuni ja ei sinne mitään edes mahtuisikaan. Hän kohautteli olkapäitään ja niin jätin reppuni selkään, sillä siellähän oli koko omaisuuteni rahakukkaroineen, kameroineen ja kännykköineen. En kai uskaltaisi näitä vähiä omaisuuksiani laittaa hatariin komeroihin. Kiertelin kirppistä ja katselin jos löytäsin jotain mielekästä. Kyseinen kirppisvahti käveli jatkuvasti perässäni tai kävi kulman takaa tämän tästä seuraamassa puuhiani. En todellakaan pitäisi itseäni niin epäilyttävän näköisenä. Ymmärtäisin kyllä, jos joku ison repun tai kassin kanssa kulkisi ja olisi juovuksissa tai muiden aineiden vaikutuksen alaisena. Muutaman tavaran löysin kirppikseltä. Tosin ne eivät olisi mitenkään mahtuneetkaan tuohon pieneen vaaleanpunaiseen käsilaukkureppuuni. Mietin, että eihän muiltakaan asiakkailta pyydetty käsilaukkuja laitettavaksi kaappiin ja niihinhän olisi ollut paljon helpompaa sujauttaa jotain kuin selässäni olevaan reppuuni, jota en edes koko aikana ottanut selästäni pois.
Edellisellä kerralla siellä käydessämme erästä miestä kehoitettiin laittamaan reppunsa kaapiin. Myyjä totesi leikkisästi, että hänen veljensä ei ole paikalla, joten repun kyllä uskaltaa sinne jättää. Näin asiakas tekikin. Lähtiessaän tarkisti kassinsa ja totesi, että näköjään ovat rehellisiä. Huomasin kuinka myyjä katsoi pahasti, että heitä epäiltiin. Ajattelin, että ei mitenkään paha huomio asiakkaalta, joka itse joutui epäilyksen kohteeksi ennen kuin oli edes hädin tuskin astunut liikkeen ovesta sisään.


...tämä kuva ei ole tästä tapahtumasarjasta...


Tänään kävin aamusella hammaslääkärissä ja mies odotti parkkipaikalla kunnes tulen takaisin. Jatkoimme sieltä suoraan Hobby Halliin viemään digiboxin kaukosäädintä, joka ei ole koko aikana toiminut ja on ollut toimittamatta huoltoon jo heinäkuusta lähtien. Nyt päätettiin toimia, kun oli vapaatakin. Mies huomasi jo terveyskeskuksen lähettyvillä poliisiauton, mutta enempää siihen kiinnittämättä huomiota, jatkoi matkaansa. Olimme ajaneet jo kilometrin verran, kun pollariauto pisti vilkut päälle ja antoi pysähtymismerkin. Mietin, että emmehän ajaneet ylinopeutta ja turvavyötkin olivat päällä ja mies noudatti muutenkin liikennesääntöjä. Poliisi pyysi ajokorttia, joka oli liimautunut niin tiukkaan lompsan muovitaskuun, että ei lähtenyt siitä vetämällä pois. Poliisi pyysi miestä irroittamaan ajokortin itse eli tasku piti repiä, jotta kortti saatiin läpinäkyvästä taskusta pois. Olisi kai sen ajokortin voinut taskustakin tarkistaa, mutta se siis piti irroittaa kokonaan poliisin käteen tarksitettavaksi. Näin hän sen sai ja samalla pyysi pitkä puhalluksen alkopilliinsä. Tämäkin homma tuli tehtyä. Sen jälkeen poliisi totesi: " Anteeksi, erehdyimme henkilöstä. Muistutit erästä toista. Toivottelen hyvää päivän jatkoa. Näkemiin".
Hölmistyneinä jatkoimme matkaa. Heräsi epäilys, että olemmeko me jotenkin niin epäilyttävän näköisiä, että olemme leimattuja jo ennen kuin ollaan edes syyllisiksi todettuja. Hieman kyllä huvitti. Eikä tämä ole eka kerta. Siitä on jo useita vuosia, kun ratsiaa pitäneet polllarit lähtivät mieheni perään, kun hän vaihtoi kaistaa ennen risteystä. Seitsemän poliisiautoa lähti perään ja tarkistivat auoton ja miehen ranteet. Autossa oli vielä invalätkäkin ja sitä ihmettelivät. Olin silloin pyörätuolikunnossa ja sairaalassa toipumassa vakavasta sairaudesta. Eivätkän he silloinkaan osuneet oikeaan vaan epäilivät väärin perustein miestäni. Sattuipa vielä virkavalta nappamaan miehen ajokortinkin mukaansa, mutta pian kiiruhtivat palauttamaan sen kun huomasivat erheensä.
Naureskelinkin tänään miehelleni, että olisit voinut sanoa, että eihän tuo mitään....ollaan minua ennenkin luultu Arajärveksi. :)