Jouluajan kiireet ovat taaksejäänyttä elämää tämän vuoden osalta. Aatonaattosta oikeastaan se oma kiireeni alkoi. Silloin pyhitin päiväni oikeastaan leipomiselle sekä kaupassa käynnille. Tänä vuonna en tehnyt joulupöytään itse pipareita, kuin pari taikinaa silloin itsenäisyyspäivän maissa. Kaupan piparit saivat nyt kelvata. Leivoin kaksi isoa herkkusuun kirsikkakakkua sekä kolme isoa piimäkakkua sekä yhden hieman pienemmän. Pari kakuista meni lahjoiksi, mutta muiden on syytä kestää loppiaiseen asti vierasvarana. Lisäksi teiin ison pullataikinan, josta leivoin kehräpullia sekä muutaman korvapuustin iltakahvin kanssa aatonaatolle.Kinkunkin paistoin jo lauantai-illalla ja otin sen uunista sunnuntaiaamutuimaan. Sitten aloitin laatikoiden tekemisen. Tapana on tehdä lapsia varten makeahkoa makaronilaatikkoa sekä maksalaatikkoa. Tällä kertaa tein hieman eri ohjeella sen maksalaatikon ja laitoin desin verran siirappia joukkoon. Olikin aika lailla Saarioisten maksalaatikon makuista eli sitä äitien tekemää. Makaraonilaatikko paistettin tosin vasta aattoaamuna, jotta ei tarvitse lämmitellä turhan montaa kertaa sitä. Lanttulaatikon tein tällä kertaa töitä helpottamalla valmiista soseesta, joten lantun kuoriminen jäi kuten se keittäminenkin.Porkkanalaatikon tosin tein ihan alusta asti itse. Lisäksi aattoaamuna piti tehdä hämäläistä imellettyä perunalaatikkoa eli tuuvinkia. Tämän laatikon pitänee olla löysähköä ja ruskeahkoa. Keitin perunat kuorineen suolattomassa vedessä ja kuorin ne kuumina. Sitten sosemyllyllä soseeksi ja vähän jauhoa imellyttämään sosetta. Aamusella sitten tein siitä löysähköä sosetta ja paistoin useita tunteja uunissa. Valtaisan kulhon rosollia tein aattoaamuna ja ison kattilallisen puuroa.Sekahedelmäsoppaa tein aatonaattona puuron kera syötäväksi. Kaikista puuhista selvisin, vaikka en niitä aloittanutkaan monia päiviä aiemmin.



Lisäksi ostin yli kahdeksan kilon juhlakinkun, josta on jäljellä (ihme ja kumma) vielä runsaasti yli puolet, vaikka ruokavieraitakin oli aattona ja joulupäivänä. Tosin ostin ison savusiian, vaikka itse en juuri kalasta perusta. Tämä kala upposi kyllä hyvin vieraiden suihin. Lapsetkin tykkäsivät siitä, vaikka jouluruoat eivät kovin houkuttaneet....paitsi maksalaatikko.


Meidän joulukuusi oli tällainen muutaman vuosi sitten hankittu valokuitukuusi, johon olen lisännyt hieman koristeita, kuten köynnöstä sekä viininpunaisia palloja ja käpyjä. Löysinpä vielä kätköistä vanhan 70-luvulla työtoveritlani ostaman itsetehdyn tontun. Tämän kuusen neulasia ei tarvitse kerätä enää juhannuksena mattojen kolosista ja listojen reunuksilta.

Aaton hautausmaan haratustilaisuuden jälkeen odottelimme lasta ja lapsenlapsia meille joulukylään. Toinen lapsista tuli myös perheineen käymään, mutta vietti aaton muualla ja tulivat vasta joulupäivänä aterialle.
Aaton ruokapöydässä meitä oli seitsemän henkeä ja tuli syötyä taas vanhan kaavan mukaan itsensä ähky-kuntoon.



Katoin pöytään kaiken muun, paitsi laatikkoruoat, jotta mahdumme paremmin. Meidän keittiö kun on niin ahtaan mallinen ja sen huomaa parhaiten juuri juhlien aikaan, kun pitäisi saada pöytää pidennettyä jotta kaikki mahtuisimme siihen. Vähän tiukkaa teki, mutta sopu se joulunakin sijaa antaa.



Olin siis tehnyt ison kulhon joulupuuroakin, jota itse nautin tämän sopan kanssa. Yleensä ei meillä muut syö puuroa, paitsi minä. Nyt sain kilpailijan itselleni eli mummin murunen tykkäsi myös puurosta....kanelin kanssa. Tekemäni puuro riittää yleensä joulupyhien ajan ja normaalisti lämmittelen sitä tarvittaessa mikrossa, mutta nyt puuro loppuikin jo aattoiltana. Tein joulupäivänä puolestatoista litrasta maitoa uuden satsin.

Hädin tuskin ehdimme ruokapöydästä, kun pukki soitteli, jotta onko hyvä aika tulla. Opastin pukkia tulemaan sisäpihan kautta suoraan parvekkeelta, jotta pääsisi helpommin sisään. Lapset odottivat innolla, paitsi mummin parivuotias mussukka pelkäsi pukkia kovin. Kun mummi istui pukin syliin ja siinä turvallisesti saattoi sitten mussukkakin seurata vieressä istuvaa joulupukkia, mutta suoraan valkopartaisen syliin ei arvannut mennä. Isompi tytöistä kuitenkin uskalsi reippaana istua ja vastata pukin kysymyksiin. Lahjat tuli jaettua, sillä kaikki vakuuttivat olleensa hyvin kilttejä lapsia ja aikusia.



Kaikesta huolimatta lapsille kantautui valtaisa määrä paketteja, vaikka emme ostaneetkaan kuin muutaman lahjan itse heille.



Pekettien jaon jälkeen pukki katosi yön pimeyteen samaa kautta kuin oli tullutkin. Kuulemani mukaan tuli porolla Joensuuhun asti, sillä sitten oli lumi loppunut ja piti tulla junalla loppumatka. Hankalaksi käy se pukinkin matka, kun lunta ei ollut lainkaan.

Oli ilo seurata pienten lasten riemua, kun paketeista paljastui toivelahjoja ja jotain jota ei edes muistanut toivoakaan. Kylpytakit olivat iloisia tuomisia tytöille. Yksi mummon mussukka sai sellaiset pinkit tossut, joita pidetään puutarhoissakin nykyään eli niitähän voi pitää vaikka saurareissulla. Ekasta paketista ne paljastuivat ja hän hihkaisi, että on just sellaisia toivonut. Muistan kuinka kesällä maalla ilmoitti, että jos mummi kuolee, niin haluaa omat puutarhakenkäni itselleen. Tosin kokoa olisi ollut hieman runsaasti vajaa eskari-ikäiselle. Nyt ei siis tarvitse odottaa perintönä mummin kenkiä.



Kaikkea mukavaa paljastui pakettien kätköistä ja mummi aukaisi omansa vasta kaikessa hiljaisuudessa kun lapset olivat päässeet ensin ihmettelemään omia saamisiaan. Oli ilo katsella heidän iloaan ja riemuaan.

Minulle pukki toi pinkin toppatakin, pari mustaa puseroa ja mustan puolihameen. Huomio!...mustaa ei siis pinkkiä. Jotenkin täytyy välillä kai vähän vaihtaa väriä, vaikka ei kokonaan siirtyisikään mustaan tai muuhun. Ihan hyviä mustia vaatteita on nyt kaapissa odottamassa juhlia. Sain myös ilmakihartimen, sillä vanhat olivat jo siinä kunnossa, että ne kuumenivat liikaa tai muuten oikkuilivat. Ovatkin lähinnä kirppislöytöjä ja nyt sain uuden. Sain myös parilapannun sekä muistitikun tallennusta varten. Lisäksi sain pikku-ukon käden jäljen tallennettuna sellaiseen massaan. Kiva joskus vuosien päästä katsella kuinka pieni kätönen alle puoli vuotiaalla onkaan. Sain myös suklaata ja jotain muuta mukavaa.



Aatonaaatona kävin ostamassa muutaman joulukukan ja itselleni jätin yhden valkoisen ja punaisen joulutähtösen. Mies osti minulle vielä punaisen amarylliksen ja äiti toi toisen samanlaisen, joka ei tosin vielä ole avautunut.



Tässä miehen ostama amaryllis, jossa on tällä hetkellä kolme kukkaa avautunut ja vielä on lisää tulossa. Annoin joulutähtiä lahjoiksi sukulaisille muutaman kappaleen.

Eilinen päivä meni ihan huiliessa. Nukuttiin aika pitkään aamusella ja päivällä kävivät poika perheineen kylässä ja saimme nauttia pienen miehen seurasta, joka on kasvanut kovin ja kehittynyt ikäisekseen hyvin. Illalla vielä käytiin Uurnalehdossa ystävän haudalle viemässä kynttilä ja sitten äitiä moikkaamaan. Pyhäpäivinä on tullut telkkarista kotimaisia elokuvia, joita on ollut ilo seurata. Tapaninpäivänä oli tarkoitus lähteä tapaninajelulle, mutta kukaan ei näyttänyt olevan kotosalla, jonne ajattelimme mennä. Käytiin kyllä tytön luona, mutta muualle emme menneet: Yritin kutsua vieraita kahvillekin, mutta en saanut yhteyttä kenenkään tai sitten eivät jalksaneet lähteä. Illalla veli kävi kyllä lapsien kanssa, kun saimme yhteyden. Toinen veli kävi aatona ja oli monta tuntia meillä. Hän tuli Lounais-Suomesta joululomalle äidin luokse. Jouluaika on ollut oikein mukavaa ja rentouttavaa. Vielä on miehellä muutama ylimääräiinen lomapäivä, joten arkeen on vielä aikaa.